Autoasiaa

 

Olen taas hiukan käärmeissäni. Tällä kertaa autoista. Tai siis omasta autostani. Minulla on Toyota Avensis- farkku. Sitä ennen minulla oli erimerkkinen auto, jota kutsuin nimellä Hyppy-Heikki. Se ei tosiaan ollut mikään maailman paras ajettava, mutta se oli siinä mielessä hyvä auto, että se oli sopivan kokoinen. Sen sai helposti sujautettua parkkiin. 

Toista kuin tämä Avensis. Tässä ei haittaa leveys vaan lähinnä pituus. Tämän auton mittasuhteita en vain ole oppinut hahmottamaan. En tiedä miksi. Koska minulla on ollut joskus käytössä vielä isompi auto, farkku-Mersu, ja sen kanssa pärjäsin hyvin. Enkä pelännyt ajamista. Nykyään en enää nauti ajamisesta, koska minulla on koko ajan epävarma olo Avensiksen kanssa.

Olin eilen yhdessä harrastuksessani illalla myöhään ja oli siis sateista ja pimeää. Niin enkös sitten peruuttanut päin estettä, vaikka mukana oli kaksi apukuskiakin. No, tällä kertaa auto säilyi vaurioitta, mutta kyllähän tuollainen syö itsetuntoa ja aiheuttaa turhaa harmitusta/rahanmenoa.

Alan kyllä katselemaan pienempää ja ketterämpää autoa. En tee yhtään mitään tuollaisella "matka-autolla", koska tarvitsen autoa pienille reissuille ja etupäässä matkustan yksin. Haluan palauttaa sekä itsevarmuuteni että ajamisen ilon. Lisäksi haluan peruutustutkan ja - kameran.

En muutenkaan oikein tajua sitä, miksi ihmiset haluavat kauhean suuria autoja. Parkkipaikat ovat yhtä pieniä kuin ennenkin ja lisäksi suurin osa isojen autojenkin omistajista näyttää ajelevan yksikseen tai korkeintaan kaksistaan. Lisäksi olisi hienoa, kun autoissa olisi kunnon puskurit, kuten ennen oli. Nythän homma menee niin, että jos vähäinenkin kolhu tulee, niin pitää usein vaihtaa kokonaan se osa auton ulkokuoresta. Joka yleensä muovia. Kallista.

Ok, luin juuri, että niistä metallisista puskureista on  luovuttu mm siksi, että aiheuttivat törmäystilanteissa (auto törmää ihmiseen) vakavia vammoja jalkoihin ja lantionseudulle.