Marraskuu ja maanantai
Maanantai ei ole mikään erityinen suosikkipäiväni. Varsinkin nyt se putoaminen arkeen oli erityisen harmaata, koska eilen oli isänpäivä ja tyttäret puolisoineen käymässä ja perhe koossa. Kävin äsken lenkillä koiran kanssa ja mietin tuossa merenrantaraittia talloessani, että kyllähän minä olen aina haaveillut sellaisesta merenrantahuvilasta. Puisesta pitsihuvilasta, jossa mielikuvissani on lähes ikuinen kesä. Toisaalta se sopii myös joulufiilistelyyn, kun verannalle on aseteltu kauniit valot. En edes tiedä, missä tämä unelmieni pitsihuvila on, varsinkaan kun en ole mikään veneilijä, mutta kyllä haaveilu saa iloiseksi. Varsinkin tällainen yltiöromantisoitu haaveilu.