Bestikset
Ihmisen muisti on kyllä jännä juttu. Välillä sitä muistaa erittäin hyvin täysin epäoleellisia asioita, mutta ei sellaisia oikeasti tärkeitä. Esimerkiksi ajalta, jolloin lapset olivat pieniä, muistaa yllättävän vähän. Ihankuin olisi katsellut itseään jotenkin ulkopuolelta. Ehkä se liittyy ruuhkavuosiin? Monella muullakin on kuulemma sama. Aamulla mietin koiralenkillä, että minulla kävi kyllä nuorena tosi hyvä tuuri ns parhaan ystävän kanssa. Ollaan tutustuttu koulussa, oltiin ehkä 11-vuotiaita, ja edelleen pidetään yhteyttä ja nähdäänkin välillä, vaikka asutaankin yli kolmen tunnin automatkan päässä toisistamme eli aivan eri paikkakunnilla. Ystäväni jäi asumaan kotiseudullemme, minä lähdin jossain vaiheessa maailmalle. Ainakin tyttöihmiselle sellainen paras kaveri on tärkeä juttu. Varmaan tietysti pojallekin. Vai ovatko pojat enemmän laumaihmisiä? En tiedä. Kuitenkin oli hienoa, että minulla oli ystävä, jonka kanssa kävimme läpi asioita ihan varhaisteini-iästä lähtien. Kuukautiset...