Kirjoittamisesta
Eilen oli taas kirjoitusryhmän kokoontuminen. Meillä oli ollut kirjoitustehtävä ja sitten kaikkien tekstit luettiin siten, että ohjaaja luki ne ääneen meille. Ja luki siis siten, ettei tiedetty, kenen mikäkin kirjoitus oli. Vasta, kun kaikkien tekstit oli luettu, paljastettiin että kuka on minkäkin takana. Oli kivaa, mielenkiintoista ja koskettavaakin. Palaute oli hyvää ja kannustavaa, ja kuitenkin asiallista. Sain mielestäni hyvää palautetta novellistani. Ohjaaja kehui myös tekstini kappalejakoja, vuoropuhelua ja tekstin sujuvuutta. Olen nyt jonkin aikaa pohtinut, että alan kirjoittaa novellikokoelmaa. Se on ehkä minulle luonnollisin tapa, koska silloin ei tarvitse jäädä kiinni liian pitkäksi aikaa yhteen tarinaan. Nyt tuntuu että lyhyet tarinat sopivat parhaiten vähän kärsimättömälle luonteelleni. Mietin tuossa kirjailijuutta noin ylipäänsä. Olen siis kirjoittanut parikymmentä vuotta sitten omakustanteen (tai se oli ns palvelukustanne), mutta en nyt erityisesti titu...