Tohtori Höyhen

                                                                 Kuvassa sähkölamautin. Tänään mietin mm sitä, että miksi me ihmiset olemme usein niin herkkiä, että jätämme tekemättä meitä kiinnostavia asioita vain siksi, että pelkäämme kritiikkiä? Itsekin  kritisoin monia asioita tässä blogissani, mutta enpä usko, että kukaan jättää sen takia tekemättä asioita, jotka kiinnostavat. Se kritiikki alkaa olla raskasta ja lamauttavaa silloin, kun kokonainen ryhmä kääntyy kyseenalaistamaan. Niin hienoa (kai) on se, että on monenlaisia erikoisasiantuntijoita, joilla esittää kommentti tai tutkimustulos lähes kaikkeen, mutta se ei saisi vaikuttaa liikaa omaan tekemiseen.  Mietitäänpä nyt vaikka kirjoja tai taidetta. Jos tykkään jostain kirjasta, minulle on kyllä täysin yhdentekevää, millaiseksi joku "asiantuntija" on sen ar...