Mysteereitä
Olen myös miettinyt, sitä että mikä saa ihmisen käyttäytymään siten, että tosiaan uskottelee itselleen, että jokin asia omassa elämässä on ollut todella hyvin, vaikka ei ole oikeasti ollut hyvin? Kirjoitinhan tuossa joku aika sitten, että siskopuoleni on kuvitellut itselleen onnellisen lapsuuden ja käyttäytyi yhteistä synnyttäjäämmekin kohtaan siten kuin tämä olisi ollut mitä loistavin äiti. Sen verran olen ollut hänen (äitimme) kanssaan tekemisissä, vaikka minut muualle adoptoitiinkin, että ei kyllä ollut loistava äiti. Toisaalta: voihan olla niinkin, että sisarpuolellani on lehmät hermot. Itselläni ei ole. Tietenkin on usein on hyötyä siitäkin, että omaa valikoivan kuulon. Ja vielä parempaa se, että olisi niin tyhmä ettei ymmärtäisi loukkaantua tai suuttua mistään. Jotenkin nyt vähän kettuunnuin siitäkin, että kun kerroin siskopuolelleni, johon en yleensä pidä yhteyttä, että olen nyt tutustunut omaa lapsuuttani koskeviin papereihin, niin jotenkin hän sivuutti sen asian ja ehdot...