Iloinen yllätys
Joskus saattaa yllättyä iloisesti, kun saa jotain sellaista, jota ei edes uskonut saavansa. Lueskelin eilen sähköposteja ja huomasin, että minulle oli myönnetty pieni apuraha Kansan sivistysrahastosta. Hain apurahaa joskus syksyllä ihan ex tempore enkä kovinkaan vakavissani. Ehkä se rentous kannatti. Kannattihan se. Nyt en vaan ole ihan varma, että olenko hakenut sitä kumpaan, tähän blogiinko vaiko instagramissa julkaisemaani sivustoon, jossa julkaisen kantaaottavia, sarjakuvamaisia piirroksia? Melko vahva tunne siitä, että tuohon ig-sivustoon ja jonkinlaiseen julkaisutoimintaan apurahaa alunperin hain. Tätä blogiahan en edes laajasti mainosta, tai en lainkaan, koska tämä on melko henkilökohtainen. Tämän voi sitten perikunta joskus julkistaa postuumisti. Ehkä. (Tarkistin: apuraha koski Kuvataide ja sarjakuvataide- osastoa). Jonkinlainen taiteellisuus ja tarve jäsentää ympäröivää maailmaa teksteillä tai kuvilla on kulkenut aina mukanani. Silti minulla ei ole mitään älytöntä kunnia...