Lokakuista

 

Pienoinen kyllästyminen vähän kaikkeen. Olisi ihan mukavaa, jos jotkin asiat liikahtaisivat hiukan eteenpäin. Kuten vaikkapa omien tekstien saaminen julkaistuiksi. Mieltymyksiä on varmaan yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Se oli mukavaa, kun kaveri kirjoitusryhmästä luki novellikokoelmani ja tykkäsi. Nimenomaan halusin vaihteeksi miesnäkökulmaa ja nähtävästi nyrjähtänyt huumorini uppoaa siis miehiinkin. 

Kun pyytää joltain ihmiseltä mielipidettä näistä kirjoittamistaan teksteistä, se tosiaan tarkoittaa toivetta sitä, että tämä tutustuisi tyyliin ja kokonaisuuteen eikä sitä, että joku pohtisi, kirjoitetaanko vappu (juhla) keskellä lausetta isolla vai pienellä tai suoritetaanko lentokentällä matka- vai lähtöselvitys. Korjailu taitaa olla sitten lopuksi kustannustoimittajan hommia ja lisäksi vapaa teksti on eri asia kuin asiateksti. 

Kuorossamme kävi eilen toimittaja. Olisi tarkoitus saada uusia jäseniä ja mieluummin vähän nuorempia ja varsinkin miesääniä (bassoja ja tenoreita). Jälleen kerran joku alkoi esitelmöimään kuoron iästä, joka toki on kunnioitettava, mutta ei välttämättä se perinteiden korostaminen innosta mahdollisia uusia jäseniä osallistumaan. Hohhoijaa. Pitäisi aina sopia pelisäännöt ennenkuin kukaan ehtii  avata suutaan.