Vanhenemisesta
Alan jotenkin pikku hiljaa ymmärtää sen, kun sanotaan että vanhat ihmiset muistelevat mielellään menneitä. Itselläkin alkaa olla vähän samanlaisia oireita. Se on totta, että kaukaisia asioita ilmeisesti muistaa paremmin kuin lähivuosina tapahtuneita. Muistaa oikein hyvin erilaisia tunnetiloja vaikkapa kouluajoilta, ensimmäisestä työpaikasta, ensimmäisestä parisuhteesta jne. Sitten taas saattaa olla aukkoja muistissa vaikkapa siltä ajalta, kun lapset oli pieniä. Ja monelta muultakin ajalta. Muistaa vain välähdyksiä. Tänä aamuna hokasin taas aamulenkillä senkin, että pitäisi tosiaan olla armollisempi itseäänkin kohtaan. Miksi ihmeessä sitä asettaa itselleen aivan kummallisia vaatimuksia? Ei voi vaikkapa kuusikymppisenä tehdä aivan samoja asioita kuin 30-40 vuotta aiemmin. Eikä voi näyttää samalta kuin monta vuosikymmentä sitten. Eikä edes samalta kuin 10 vuotta sitten. Vaikka itsestään kannattaa pitää huolta, niin kyllä täytyy hyväksyä sekin, että kroppa vanhenee. Tai ainakin helpo...