Epävarmuuksia
Olen tosiaan viime päivinä kuunnellut Anna-Leena Härkösen muistelmia (Taskupainos). Hassua kyllä olen löytänyt aika paljon omiakin luonteenpiirteitäni (jäätyminen, lukkoon meneminen, vahva oikeudentunto, epävarmuus ja rikkinäisyys). Minulle Härkönen, sen lisäksi että on suosikkikirjailijani, näyttäytynyt aina kauniina, itsevarmana ja huippulahjakkaana henkilönä. Siksi oli yllätys lukea siitä, miten hajallaan, rikki ja ulkopuolinen hän on elämässään välillä ollut. Täynnä epävarmuutta. Se ei ole kyllä näkynyt mitenkään hänen julkisissa esiintymisissään. Itselläni on aika usein kokemus siitä, että olen ulkopuolinen. Jotenkin en aina vaan osaa olla niinkuin pitäisi. Varsinkin nuorena se oli vaikeaa. Minua oli tietysti pidetty jonkin verran pumpulissa adoptiovanhempieni toimesta. Tässä perheessä ei myöskään ollut muita lapsia, joten kaikki sosiaaliset taitoni olivat melko surkeita. Sen huomasi varsinkin silloin, kun aloitin koulun. Olin yliherkkä, loukkaannuin kaikesta ja toisaa...