Helsinki, osa 2
Kuvassa Kansallisteatteri, Helsinki Aloin enemmänkin miettimään Helsinkiä. No, se on minulle sillä tavalla tuttu kaupunki myös, että aikonaan vietin muutaman kuukauden Lastenlinnassa tutkimuksissa noin vuoden ikäisenä, jonne biologinen äitini minut vei ja josta minut myös myöhemmin haettiin uuteen kotiin, eli adoptiovanhemmilleni Lahteen. Myös luokkaretket suuntautuivat silloin tällöin Helsinkiin. Ja toki muita käyntejä, kyläilyjä ja risteilyjä. Sisarpuoleni asui nuorena Linnunlaulussa Töölönlahden rannalla. Ja tosiaan, koska ennen asuin Lahden seudulla, niin autolla, bussilla tai junalla meni noin tunti, kun oli Helsingissä. Olen ennenkin sanonut, että jos olisin varakas, niin hankkisin itselleni asunnon Helsingin ydinkeskustasta. Kuten eilenkin kirjoitin, mielikuvitustani ruokkii se, että siellä on historian kerrokset koko ajan läsnä. Ja kaikki vieressä. Ei tarvitse suunnitella mitään kulttuurireissuja, sen kun astuu ovesta ulos ja menee. Omaa autoakaan ei välttämättä tarvitse,...