Helsinki, osa 2
Aloin enemmänkin miettimään Helsinkiä. No, se on minulle sillä tavalla tuttu kaupunki myös, että aikonaan vietin muutaman kuukauden Lastenlinnassa tutkimuksissa noin vuoden ikäisenä, jonne biologinen äitini minut vei ja josta minut myös myöhemmin haettiin uuteen kotiin, eli adoptiovanhemmilleni Lahteen. Myös luokkaretket suuntautuivat silloin tällöin Helsinkiin. Ja toki muita käyntejä, kyläilyjä ja risteilyjä. Sisarpuoleni asui nuorena Linnunlaulussa Töölönlahden rannalla. Ja tosiaan, koska ennen asuin Lahden seudulla, niin autolla, bussilla tai junalla meni noin tunti, kun oli Helsingissä.
Olen ennenkin sanonut, että jos olisin varakas, niin hankkisin itselleni asunnon Helsingin ydinkeskustasta. Kuten eilenkin kirjoitin, mielikuvitustani ruokkii se, että siellä on historian kerrokset koko ajan läsnä. Ja kaikki vieressä. Ei tarvitse suunnitella mitään kulttuurireissuja, sen kun astuu ovesta ulos ja menee. Omaa autoakaan ei välttämättä tarvitse, koska ratikat kulkee. Tallinnaan pääsee aivan hetkessä laivalla. Ja juna-asema on tosiaan keskustassa, ei missään pussinperällä. Ainakin Turussa on kyllä jotain matka-asemaa suunniteltu vuosia, mutta eipä ole valmista tullut vieläkään.
Laitetaan Helsinki-ajatus hautumaan. Ja taas kerran Eurojackpot vetämään. Kirjoitan tähän vielä hetken kirjaprojektistani. Olen vähän harmissani, kun kustantamojen vastaukset kestävät kauan. Paitsi ei näiden artistimaksaa-kustantamojen. Näen jo niin sieluni silmissä novellikokoelmani kovakantisena ja nimikin on jo omassa mielessä päätetty. Tosiaan haluan, että löytyy se täyskustantaja. Nämä minun novellikokoelmani tarinat ovat herkullisia ja toki myös hiukan piikikkäitä. Haluan jakaa mielenmaisemaani.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!