Flow

 

Aina välillä mietin, että oispa ihanaa olla 30-40 v trendikäs tyyppi, joka asuu Helsingin arvoalueella ja käy ystävineen mm Flow-festivaaleilla. Ja sitten herään. 😁Mutta hyvinkin voisin olla tällaisen tyypin äiti.

Mutta onhan se oikeasti imartelevaa olla joku Sanna Marin tai joku hänen hovistaan, ja näyttäytyä ja tulla kuvatuksi upeissa, trendikkäissä vaatteissa. Aika harva varmaan panee pahakseen sitä, että on kaunis ja saa ihailevia katseita osakseen, sekä naisilta että miehiltä.

Sitten kääntöpuoleen: Suomi on pieni maa ja myös piirit ovat pienet. Instagramissa samat taiteilijat, laulajat ja näyttelivät seuraavat toisiaan ja tuntuvat olevan ainakin nopeasti katsottuna ystäviä keskenään. Mutta: aloin pohtia sitä, että esimerkiksi elokuvanäyttelijän työssä on paljon sellaisia paikkoja ja rooleja, joista oikeasti joutuu kilpailemaan. Eli koekuvausten kauttahan ne roolit jaetaan.

 Voisi kuvitella, että pieni kateus ja katkeruus nostaa päätään, kun se kaveri saakin sen roolin, jota itse havitteli. Tai valitaan viihdeohjelmaan, johon itse oli hakenut vaikkapa juontajaksi. Tai konserttiin solistiksi valitaankin joku toinen. Tai euroviisuedustajaksi. Tai huippumallin ura ei etenekään tai missikruunua ei tule. Tai tuttavan uutuuskirjaa suitsutetaan ja omaa ei edes julkaista? Jne jne. Onko sen jälkeen helppoa olla vilpitön ystävä? Vähän epäilen.  Ehkä on ihan ok ollakin tavallinen ihminen ja hiukan siellä valokeilan sivussa. Haparoimassa.