Neronleimauksia

 

Kuvassa on Aleksis Kivi. Kansalliskirjailijamme. Eli vuosina 1834 - 1872. Kirjoitti romaanin Seitsemän veljestä. Kirjoitti myös runoja sekä mm näytelmän Nummisuutarit. 

Kivi eli melko lyhyen elämän ja sairasteli paljon. Oli myös masentuneisuuteen taipuvainen ja väitettiin että alkoholisoitui viimeisinä vuosinaan. Otti kritiikin hyvin raskaasti. Ketäpä ei kritiikki ja rahapula masentaisi. Nykytietämyksellä epäillään, että Kivellä saattoi olla elimellinen aivosairaus, borrelia-bakteerin aiheuttama aivotulehdus tai jopa Alzheimer. Paljon ehti kuitenkin, kaikesta huolimatta, 38-vuotta kestäneen maallisen vaelluksensa aikana.

En tiedä, miksi aloin kirjoittaa Aleksis Kivestä, tarkoistus oli kertoa eilisillasta. Meillä on siis kirjoitusryhmässä, jossa käyn, vapaaehtoinen kotitehtävä. Oli annettu muutama aloituslause, joista piti valita yksi. Sen jälkeen sai kirjoittaa vapaamuotoisen tarinan, jonka maksimipituudeksi määritelty kaksi liuskaa. Päätin, että nyt alan kirjoittaa sitä tekstiä ja katsotaan sitten, syntyykö mitään.

Kirjoitin tarinaa ensin vihkoon lyijykynällä, sitten kävin tietsikalla kirjoittamassa välillä puhtaaksi. Sitten taas jonkin ajan kuluttua lyijykynällä ja myöhemmin koneella. Tarina syntyi ehkä reilussa parissa tunnissa. Kirjoittaminen sujui helposti ja luontevasti ja vaikka olin koko päivän ollut jotenkin väsynyt, en äkkiä enää ollutkaan. Meilasin vielä myöhään illalla tekstin meidän kirjoitusryhmämme ohjaajalle enkä meinannut saada unta, kun olin niin innoissani. Innoissani siksi, että omasta mielestäni kirjoitelmasta, joka on novellimainen, tuli hyvä. Se on sujuvasti kirjoitettu ja siinä on "koukku", kuten hyvässä kirjoituksessa kuuluu ollakin.

Nyt olen vaihteeksi alkanut miettiä, että yrittäisikö kirjoittaa novellikokoelman? Maailma on juu täynnä kirjoja ja kirjoittamisella ei monikaan elä, mutta ei minun tarvitse sillä elääkään. Jotenkin vaan haluaisin jättää itsestäni jonkun jalanjäljen tähän maailmaan, joko kuvataiteen tai kirjallisen tuotannon avulla. Tai molemmilla. 

Jossain vaiheessa joskus olen pohtinut, että olisiko tämän blogin teksteistäkin kirjaksi asti? Itseä kyllä kiinnostaa lukea vastaavia kirjoituksia, jossa kuvataaan sekä arkielämää että kirjoittajan mielenmaisemaa, mutta onkohan nämä blogin tekstit liian paljastavia? Täytyy miettiä. Ainahan voi ja pitääkin karsia. Mutta mihinkään omakustanteisiin en ryhdy. Sen maailman olen nähnyt eikä ole kannattavaa touhua.