Koirajuttuja
Koira on tosi suloinen, kiltti ja hellyydenkipeä. Kooltaan puolet suurempi kuin meidän oma koira. Silti painiminen ja leikit sujuivat oikein hyvin näiden kahden uroskoiran välillä. Mutta sitten se MUTTA: koira on noin vuoden ikäinen ja ilmeisesti lenkitetty flexin päässä ja sellaisessa ympäristössä, jossa ei kauheasti ulkopuolisia ärsykkeitä eli ei niin paljon vastaantulevia ihmisiä tai toisia koiria kuten täällä. Eli tämä on nyt ollut niin yli-innokas kaikilla kohtaamisilla, että reuhtovaa koiraa saa pitää kaksin käsin kiinni. Eli toisessa kädessä minulla meidän koira ja toisella yritän pitää kiinni reuhtovaa toista koiraa. Lopulta kävi niin, että olin jo aamusta asti ahdistunut siitä, että mitä lenkillä mahtaa tällä kertaa tapahtua. Ei kivaa. Yritin kyllä sitäkin, että vein koiria eri aikaan lenkille, mutta ei sekään ollut toimiva ratkaisu.
En muutenkaan nyt ollut ajatellut, että ryhtyisin miksikään koirankouluttajaksi vaan lähdin siitä perusoletuksesta, että osaa kävellä nätisti remmissä. Ei osannut. Niinpä koira ei jää meille. Vähän itketti ja harmittikin koiran puolesta, mutta en vielä onneksi luonut niin isoa kiintymyssuhdetta, ettenkö asiasta selviäisi. Lisäksi uskon ja toivon, että koira tulee vielä saamaan sellaisen kodin, joka hänelle paras mahdollinen. Mielellään ainoaksi koiraksi perheeseen tai sitten ainakin sellaiseen paikkaan, mieluiten maalle, jossa saa juosta myös vapaana, koska on tosi nopea ja innokas juoksija.
Meillä tässä oli ongelmana sekin, että meidän oma verrattuna tähän toiseen koiraan on sellainen pieni koira, joka haluaa käyttää paljon aikaa nuuskimiseen ulkoillessaan. Eli täysi seurakoira. Ovat hyvin eritahtisia koiria.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!