Väärän ikäinen

 

Ihminen on varmaan aina väärän ikäinen, jos asia oikein alkaa pyöritellä. Milloin on liian nuori johonkin, milloin taas liian vanha. Siis jonkun yleisen mielipiteen tai yhden henkilön mielestä. Se on kuitenkin asia, jota on melko turha pohtia, koska kello käy. Ja tämä asia koskee ihan jokaista. Kukaan ei ole ikuisesti nuori. Aika moni ei myös haluakaan olla ikuisesti nuori. Toisaalta moni ns vanha haluaisi olla nuorempi, koska se kello tosiaan. Ja se käy eteenpäin. Vuosi vuodelta kovempaa vauhtia.

Olisi hyvä, jos osaisi elää tässä ja nyt. Ei menneessä eikä tulevassa. Koska kuitenkin on vain tämä hetki, tässä  ja nyt. Silti omasta mielestäni vanheneminen ei ole kovin kivaa. Ei pelkästään ulkonäön ja fysiikan hitaasti tapahtuva rapautuminen. Siinä on jotain sellaista, mitä ei ole helppo hyväksyä. Ainakaan vielä.

Toisaalta pitäisi muistaa olla kiitollinen monista hyvistä asioista. Esimerkiksi terveydestä, liikuntakyvystä, itsemääräämisoikeudesta ja paljosta muustakin.

Jos kysytään, mikä on omasta mielestäni paras ikä, niin en kyllä osaa vastata. Joka ikäkaudessa on ollut sekä hyviä että huonoja hetkiä. Ehkä fyysisesti parhaimmassa kunnossa ja myös henkisesti ja fyysisesti virein vaihe oli siinä 40-50 ikävuosien välissä. Oli aika paljon taistelutahtoakin ja itseluottamus melko hyvä. Mutta liittyi noihin paljon sellaistakin, mitä ei edes halua kauheasti muistella. Mutta kuitenkin enemmän hyvää kuin pahaa.

Itsellä on särmät jonkin verran hioutuneet, mutta edelleen minussa asuu jonkinlainen maailmanparantaja, jolla menee hermo yhä tietynlaisen idiotismin kanssa. Jos ei ihminen yhtään ajattele itse ja suoltaa sellaista positiivisuusjargonia silloinkin kun pitäisi olla kriittinen. Ja edelleen minusta ei ikinä saa mitään kokoomuksen kannattajaa.