Alkoholia ja tikunnokkaa

 

Se on jännä juttu, miten ihmiset kaunistelevat alkoholinkäyttöään. Kuitenkin, kun mennää "yksille", se ei juuri koskaan jää siihen yhteen. Sain yhden puolitutun vetämään herneet nenäänsä, kun nimitin eräitä pienimuotoisia festareita juoppojuhliksi. Ilmeisesti se sana "juoppo" ei miellyttänyt tätä henkilöä, koska hän aloitti esitelmöinnin siitä, mitä eroa on juoppoudella ja alkoholin kohtuukäytöllä. No, minun mielestäni se raja on häilyvä. Erittäin häilyvä. 

Tämäkin tuttavani aina innokkaasti hehkuttaa hyviä, uusia ystäviä, joita on tullut veneilyporukoissa tai siis lähinnä vierasvenesatamissa. Joka hiton kuvassa ollaan jossain juomassa alkoholia ja kilistellään iloisen näköisinä viini- ja olutlaseja. Ja kyllähän monella käy niin, että kesäloman loputtua on vaikea laittaa se korkki kiinni. 

En kirjoita tästä nyt siksi, että kuvittelisin olevani jotenkin parempi ihminen tai hallitsevani itse alkoholin käyttöäni täydellisesti. En kuvittele enkä hallitsekaan. Olen juuri se henkilö, joka saatuaan alkoholia haluaa sitä lisää, koska nousuhumalahan on ihanaa. Pystyn myöntämään tämän asian. Ja ehkä juuri siksi hiukan ärsyynnyn siitä, kun kaunistellaan, kielletään ja väritetään mustaa valkoiseksi.

 Nykyään puhutaan paljon siitä, että eniten alkoholia kuluttaa vanhempi ikäluokka. Että 60-luvulla syntyneet ovat  se kostea sukupolvi. Voi pitää paikkansakin. Toisaalta tuntuu siltä, että alkoholinkäyttöön puututaan nykyään kärkkäästi, mutta samaan aikaan suljetaan silmät yhä lisääntyvältä huumeiden käytöltä. Mistähän se sitten johtuu, ettei sitä huumeiden viihdekäyttöä nosteta samalla tavalla tikunnokkaan kuin alkoholinkäyttö?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koirajuttuja

Väärän ikäinen

Neronleimauksia