Mietteitä heinäkuisena keskiviikkona

 

Mietin tuossa äsken monenmoista, kun kuljeskelin koiran kanssa rantaraitilla. Mm sitä, että haluaisin kyllä, että meillä olisi vene. Sellainen moottorivene, jolla pääsisi joskus merelle huristelemaan ja jonnekin satamaan vaikka syömään. Meillä on ollut vene jonkin aikaa, kun lapset oli pieniä. Silloin olin yrittäjä, ja aika vähän sillä sitten reissattiin. Eikä oikein ehkä osattukaan kunnolla. Oltiin kyllä oltu jollain saaristolaivurikurssilla, mutta jostain syystä se muistaakseni jäi kesken.

Kun olin lapsi, meillä oli sellainen vene, jossa oli keskimoottori. Sillä huristeltiin järvellä. Edesmenneen exän kanssa meillä oli myös vene. Sillä mentiin joskus Vesijärvellä ja mies kalastikin. Mistään purjeveneistä en välitä. En osaa purjehtia ja varmaan pamahtaisi jokin puomi päähän, jos sellaiseen joutuisin. Toki se näyttää hienolta, kun jotkut oikeasti tietävät, mitä tekevät kaikkien purjeiden ja muiden liinojen ja hienouksien kanssa. Mutta, tosiaan vesielämää oli enemmän ns entisessä elämässä.

Sitten olen pohtinut, että tekisin sellaisen taulusarjan. Olen katsellut vanhoja valokuvia adoptioäitini nuoruudesta. Hän osasi ommella ja oli aina tyylikkäästi pukeutunut, vaikka varmasti oli tiukkaa sekä rahasta että materiaaleista. Ideana tässä olisi jonkinlainen kunnianosoitus hänelle. Hänhän oli reippaasti yli 40-vuotias, kun minut adoptoitiin. Lapsihan aina ajattelee vanhemmistaan, että he ovat olleet olemassa vain niin kauan, kun itsekin on elänyt ja ollut lapsi. Totuushan on ihan muuta. Heillähän on ollut ihan oma elämänsä ja omat haaveensa ennen lapsia. Se on kiinnostavaa ja jotenkin näitä valokuvia hyväksi käyttäen voisi yrittää maalata pienen sarjan. Postuumisti.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koirajuttuja

Kuva
  Tällä viikolla kokeiltiin, sopeutuisiko meille kodinvaihtajakoira. Kyse ei ollut mistään resque-koirasta, vaan ihan suomalaisesta, sekarotuisesta koirasta, jonka omistajaperheessä oli puhjennut allergia.  Koira on tosi suloinen, kiltti ja hellyydenkipeä. Kooltaan puolet suurempi kuin meidän oma koira. Silti painiminen ja leikit sujuivat oikein hyvin näiden kahden uroskoiran välillä. Mutta sitten se MUTTA: koira on noin vuoden ikäinen ja ilmeisesti lenkitetty flexin päässä ja sellaisessa ympäristössä, jossa ei kauheasti ulkopuolisia ärsykkeitä eli ei niin paljon vastaantulevia ihmisiä tai toisia koiria kuten täällä. Eli tämä on nyt ollut niin yli-innokas kaikilla kohtaamisilla, että reuhtovaa koiraa saa pitää kaksin käsin kiinni. Eli toisessa kädessä minulla meidän koira ja toisella yritän pitää kiinni reuhtovaa toista koiraa. Lopulta kävi niin, että olin jo aamusta asti ahdistunut siitä, että mitä lenkillä mahtaa tällä kertaa tapahtua. Ei kivaa. Yritin kyllä sitäkin, että ve...
Lue lisää

Ammatti siinä missä muutkin ammatit?

Kuva
  Muutamana päivänä tullut mietittyä mm sitä, että joskus kuulee puhuttavan tai kirjoitettavan, että "seksityö on ammatti siinä missä muutkin ammatit". Minun on vaikea ymmärtää tätä ajatusta. Tavallaan tajuan, että sillä halutaan ehkä ilmaista sitä, että seksityön tekemisessä ei ole mitään hävettävää tai tuomittavaa. Ei siinä periaatteessa olekaan. Varsinkaan siinä tapauksessa,  että ihminen on ilman pakottamista valinnut seksityön tulonlähteekseen. Silti vaan mietityttää, että  onko kyseessä kuitenkin ollut jonkinlainen pakko? Rahaa ei ole ollut ja prostituutio tuntunut ainoalta nopealta vaihtoehdolta?  Kuinka moni ihan täysin omasta halustaan ja selvinpäin tosiaan on niin cool, että pystyy sietämään vieraat, epämiellyttävätkin tai väkivaltaiset ihmiset ihollaan ja kehonsa aukoissa? Väistämättä tulee mieleen, että kyllähän se pakosti jättää ainakin henkisiä arpia kehoon ja mieleen. Hatunnosto niille, jotka pystyvät moiseen. Enkä nyt tosiaankaan ole vouhkaamassa seks...
Lue lisää

Väärän ikäinen

Kuva
  Ihminen on varmaan aina väärän ikäinen, jos asia oikein alkaa pyöritellä. Milloin on liian nuori johonkin, milloin taas liian vanha. Siis jonkun yleisen mielipiteen tai yhden henkilön mielestä. Se on kuitenkin asia, jota on melko turha pohtia, koska kello käy. Ja tämä asia koskee ihan jokaista. Kukaan ei ole ikuisesti nuori. Aika moni ei myös haluakaan olla ikuisesti nuori. Toisaalta moni ns vanha haluaisi olla nuorempi, koska se kello tosiaan. Ja se käy eteenpäin. Vuosi vuodelta kovempaa vauhtia. Olisi hyvä, jos osaisi elää tässä ja nyt. Ei menneessä eikä tulevassa. Koska kuitenkin on vain tämä hetki, tässä  ja nyt. Silti omasta mielestäni vanheneminen ei ole kovin kivaa. Ei pelkästään ulkonäön ja fysiikan hitaasti tapahtuva rapautuminen. Siinä on jotain sellaista, mitä ei ole helppo hyväksyä. Ainakaan vielä. Toisaalta pitäisi muistaa olla kiitollinen monista hyvistä asioista. Esimerkiksi terveydestä, liikuntakyvystä, itsemääräämisoikeudesta ja paljosta muustakin. Jos kysyt...
Lue lisää