Hellemietteitä

 

Nyt on muutama päivä vähän vietetty leirielämää asuntoautolla. Aurinkoa on saatu ja viiniä juotu. Oli kiva tulla kotiin, kun olin lähtiessä jättänyt kodin siistiksi ja myös viilennyksen päälle. Ja nuoriso oli käynyt välillä katsomassa, että kaikki kunnossa. No, ruoho oli ylipitkää ja saakin nyt olla, koska tarjolla paljon valkoapilaa pörriäisille. Helteistä on ollut.

Eilen luin ison kasan lukematta jääneitä sanomalehtiä. Telkkaria en katsonut kertaakaan tämän pidennetyn viikonlopun aikana. Lehtiä lukiessa huomasin, että taas on ollut paljon tapahtumia, on musiikkia ja viinijuhlia. Toisaalta ihmetyttää, että miten ihmisillä riittää kaikkeen rahaa. Mutta eihän yksi ihminen kaikissa niissä tapahtumissa käykään, joita kuvissa esitellään. Vaikka se siis tuntuu välillä siltä.

Itse pitäisi oppia olemaan tyytyväisempi kaikkeen siihen hyvään, mitä on. Olen aika peruskateellinen, myönnän sen. Ajattelen usein, että kaikilla muilla on enemmän kuin minulla. En tiedä, mistä ajatus oikein kumpuaa. Sitten yritän muistuttaa itselleni, että elän melko etuoikeutettua elämää eikä kannattaisi ruikuttaa. Saan joka aamu kävellä meren rannalla. Olen melko terve ja minulla on perhe ja lapsiakin. Mitään älyttömiä vastoinkäymisiä tai esteitä ole. Ehkä ne  suurimmat vastoinkäymiset olivat siellä ihan varhaislapsuudessa. Toki kaikkea itseaiheutettua on  ollut aikuisenakin. Mutta: olen saanut elää hyvää elämää. Yritän muistaa tämän joka päivä.

Tänään lähden kuoron kanssa yhteen taidenäyttelyyn. Laulamme siellä myös muutaman kappaleen.