Vanhenemisesta

 

Alan jotenkin pikku hiljaa ymmärtää sen, kun sanotaan että vanhat ihmiset muistelevat mielellään menneitä. Itselläkin alkaa olla vähän samanlaisia oireita. Se on totta, että kaukaisia asioita ilmeisesti muistaa paremmin kuin lähivuosina tapahtuneita. Muistaa oikein hyvin erilaisia tunnetiloja vaikkapa kouluajoilta, ensimmäisestä työpaikasta, ensimmäisestä parisuhteesta jne. Sitten taas saattaa olla aukkoja muistissa vaikkapa siltä ajalta, kun lapset oli pieniä. Ja monelta muultakin ajalta. Muistaa vain välähdyksiä.

Tänä aamuna hokasin taas aamulenkillä senkin, että pitäisi tosiaan olla armollisempi itseäänkin kohtaan. Miksi ihmeessä sitä asettaa itselleen aivan kummallisia vaatimuksia? Ei voi vaikkapa kuusikymppisenä tehdä aivan samoja asioita kuin 30-40 vuotta aiemmin. Eikä voi näyttää samalta kuin monta vuosikymmentä sitten. Eikä edes samalta kuin 10 vuotta sitten. Vaikka itsestään kannattaa pitää huolta, niin kyllä täytyy hyväksyä sekin, että kroppa vanhenee. Tai ainakin helpommalla pääsee, kun ei pohdi liikaa asioita, joille ei mitään voi. Nuoruus ei ole ikuista, vaikka nuorena tunsikin olevansa jollain tavalla kuolematon. Aikaa tuntui olevan määrättömästi käytettävissä.

Yhtä asiaa kyllä ihmettelen. Nimittäin sitä, että jollain ihmisillä tosiaan on enemmän virtaa kuin joillain toisilla. Minulla on tuttavapariskunta, jotka siis seitsemänkymppisiä. He ovat koko ajan menossa. Välillä purjehditaan, sitten matkustetaan maailmalla ja ollaan innolla mukana kaikessa mahdollisessa. Se on kyllä ihailtavaa. Tosin se tietysti vaatii senkin, että kukkaro on kunnossa. Heillä on. Ja yksi syys voi olla sekin, että molemmat ovat eronneita ja löytäneet toisensa 15 vuotta sitten. Ehkä siinä, että tykkäävät tehdä asioita yhdessä ja innostaa toisiaan, on kysymys sielunkumppanuudesta. Eivätkä silti nyhjää koko ajan yhdessä, vaan molemmilla myös paljon omia menoja. Mutta tuo aktiivisuus on ihailtavaa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koirajuttuja

Kuva
  Tällä viikolla kokeiltiin, sopeutuisiko meille kodinvaihtajakoira. Kyse ei ollut mistään resque-koirasta, vaan ihan suomalaisesta, sekarotuisesta koirasta, jonka omistajaperheessä oli puhjennut allergia.  Koira on tosi suloinen, kiltti ja hellyydenkipeä. Kooltaan puolet suurempi kuin meidän oma koira. Silti painiminen ja leikit sujuivat oikein hyvin näiden kahden uroskoiran välillä. Mutta sitten se MUTTA: koira on noin vuoden ikäinen ja ilmeisesti lenkitetty flexin päässä ja sellaisessa ympäristössä, jossa ei kauheasti ulkopuolisia ärsykkeitä eli ei niin paljon vastaantulevia ihmisiä tai toisia koiria kuten täällä. Eli tämä on nyt ollut niin yli-innokas kaikilla kohtaamisilla, että reuhtovaa koiraa saa pitää kaksin käsin kiinni. Eli toisessa kädessä minulla meidän koira ja toisella yritän pitää kiinni reuhtovaa toista koiraa. Lopulta kävi niin, että olin jo aamusta asti ahdistunut siitä, että mitä lenkillä mahtaa tällä kertaa tapahtua. Ei kivaa. Yritin kyllä sitäkin, että ve...
Lue lisää

Ammatti siinä missä muutkin ammatit?

Kuva
  Muutamana päivänä tullut mietittyä mm sitä, että joskus kuulee puhuttavan tai kirjoitettavan, että "seksityö on ammatti siinä missä muutkin ammatit". Minun on vaikea ymmärtää tätä ajatusta. Tavallaan tajuan, että sillä halutaan ehkä ilmaista sitä, että seksityön tekemisessä ei ole mitään hävettävää tai tuomittavaa. Ei siinä periaatteessa olekaan. Varsinkaan siinä tapauksessa,  että ihminen on ilman pakottamista valinnut seksityön tulonlähteekseen. Silti vaan mietityttää, että  onko kyseessä kuitenkin ollut jonkinlainen pakko? Rahaa ei ole ollut ja prostituutio tuntunut ainoalta nopealta vaihtoehdolta?  Kuinka moni ihan täysin omasta halustaan ja selvinpäin tosiaan on niin cool, että pystyy sietämään vieraat, epämiellyttävätkin tai väkivaltaiset ihmiset ihollaan ja kehonsa aukoissa? Väistämättä tulee mieleen, että kyllähän se pakosti jättää ainakin henkisiä arpia kehoon ja mieleen. Hatunnosto niille, jotka pystyvät moiseen. Enkä nyt tosiaankaan ole vouhkaamassa seks...
Lue lisää

Hii-hii-hiilarit

Kuva
  Muutaman päivän olen taas pätkäpaastonnut (useimmiten olenkin pätkäpaastolla enemmän tai vähemmän) sekä vaihtanut ruokavaliota vähähiilariseksi. Kyllä se vaan niin on, että tehoaa aika nopeasti painoon. Olen talvesta asti saanut pidettyä sen 5-6 kg pois, mutta pienikin lipsahdus sekoittaa pakkaa. Hiilarit nyt vaan keräävät sitä nestettä kehoon ja minun tapauksessani näköjään kaikki keskittyy keskivartaloon. Ärsyttää suunnattomasti monenkirjavat painonhallintavinkit, koska kaikkihan perustuu itsekuriin. Jos ei niitä ohjeita oikeasti noudata, niin ei tule tulostakaan. Myöskin unohdetaan se, että ihmiset ovat erilaisia. Ärsyttää erityisesti se ohje, että pitääkseen aineenvaihdunnan kunnossa täytyy muka syödä vähän mutta usein. Että muuten keho joutuu "säästöliekille". Tuo on aivan höpöpuhetta. Kokeilepa olla vaikka kuukausi nälkäkuurilla. Tuskin sen jälkeen tulee mieleen höpötellä säästöliekistä, taatusti ei ole paino junnannut paikoillaan. Suurin osa kaikista painonhallintaan...
Lue lisää