Luovuuskrapula

 

Ursan sivuilla luki, että aurinko on tähti, jota maa kiertää. Koko avaruus on ihan käsittämätön. Ja mielenkiintoinen. Nyt ei kuitenkaan ollut tarkoitus kirjoittaa auringosta tai kuusta, vaikka tämä asia hyppäsikin silmieni eteen, kun etsin kuvaa auringosta somistamaan seuraavaa kirjoitusta.

Kun olin sunnuntaina lähettänyt suurin toivein käsikirjoituksen kustantamoon, olikin äkkiä tyhjä olo. Ihankuin lapsi olisi muuttanut pois kotoa. Tuli tunne, että mitä nyt. Yksi projekti on päätepisteessään. Sitten ryhdistäydyin ja ajattelin, että tulee uusia projekteja. Ja osaan yhä kirjoittaa. Sekin on jännä asia. Joskus tulee tunne, ettei päässä ole yhtäkään uutta ajatusta tai ainakaan sellaista, joka kannattaisi kirjoittaa talteen. Mutta sitten kun vaan alkaa kirjoittamaan, niin huomaakin että sanoja ja lauseita tulee, ja äkkiä koossa onkin kokonaisuus.

Se on kyllä niin totta, että kirjoittamisesta on moneksi. Se on ase, kun taistelet elämän epäoikeuksia vastaan. Ja se on ihan ääretön Graalin malja, joka saattaa parantaa sekä kirjoittajaa että lukijaa.

Eilen oli koko päivän fyysisesti huono olo. Minua huimasi ja oli vaan muutenkin ihan outo olo. Edelleen luulen  että se johtui jumiin menneistä lihaksista. Kuumetta ei ollut ja verenpainekin oli kotimittauksella ja miehen kehotuksesta mitattuna 125/81. Tämä ei ole ihan ensimmäinen kerta, kun tulee näitä outoja olotiloja. Eräänä hellekesänä sain järkyttävän päänsäryn ja lopulta olin nestetiputuksessa terveysasemalla. Ilmeisesti kehon suolatasapaino oli mennyt sekaisin.

Tänään mietiskelin aamun koiralenkillä, että voisi kirjoittaa tarinaa työihmisistä. Silloin, kun luokkaerot vielä jylläsivät, tuntui että maailma oli jakautunut täysin kahtia. Oli työihmisiä/orjia, jotka raatoivat koko elämänsä kunnes kuolivat, ja sitten oli etuoikeutettuja, joista miehet sotivat tai olivat jotain patruunoita tai kreivejä, ja naiset vain olivat. Joivat teetä, kirjoittivat kirjeitä ja jos saivat lapsia, ne hoiti lastenhoitaja. Mitään erityistä vapautta ei tainnut monellakaan olla. Kaikkeen piti kysyä lupa miehiltä. Täytyy nyt miettiä, miten tuosta aiheesta kirjoittaisi kiinnostavasti.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koirajuttuja

Kuva
  Tällä viikolla kokeiltiin, sopeutuisiko meille kodinvaihtajakoira. Kyse ei ollut mistään resque-koirasta, vaan ihan suomalaisesta, sekarotuisesta koirasta, jonka omistajaperheessä oli puhjennut allergia.  Koira on tosi suloinen, kiltti ja hellyydenkipeä. Kooltaan puolet suurempi kuin meidän oma koira. Silti painiminen ja leikit sujuivat oikein hyvin näiden kahden uroskoiran välillä. Mutta sitten se MUTTA: koira on noin vuoden ikäinen ja ilmeisesti lenkitetty flexin päässä ja sellaisessa ympäristössä, jossa ei kauheasti ulkopuolisia ärsykkeitä eli ei niin paljon vastaantulevia ihmisiä tai toisia koiria kuten täällä. Eli tämä on nyt ollut niin yli-innokas kaikilla kohtaamisilla, että reuhtovaa koiraa saa pitää kaksin käsin kiinni. Eli toisessa kädessä minulla meidän koira ja toisella yritän pitää kiinni reuhtovaa toista koiraa. Lopulta kävi niin, että olin jo aamusta asti ahdistunut siitä, että mitä lenkillä mahtaa tällä kertaa tapahtua. Ei kivaa. Yritin kyllä sitäkin, että ve...
Lue lisää

Ammatti siinä missä muutkin ammatit?

Kuva
  Muutamana päivänä tullut mietittyä mm sitä, että joskus kuulee puhuttavan tai kirjoitettavan, että "seksityö on ammatti siinä missä muutkin ammatit". Minun on vaikea ymmärtää tätä ajatusta. Tavallaan tajuan, että sillä halutaan ehkä ilmaista sitä, että seksityön tekemisessä ei ole mitään hävettävää tai tuomittavaa. Ei siinä periaatteessa olekaan. Varsinkaan siinä tapauksessa,  että ihminen on ilman pakottamista valinnut seksityön tulonlähteekseen. Silti vaan mietityttää, että  onko kyseessä kuitenkin ollut jonkinlainen pakko? Rahaa ei ole ollut ja prostituutio tuntunut ainoalta nopealta vaihtoehdolta?  Kuinka moni ihan täysin omasta halustaan ja selvinpäin tosiaan on niin cool, että pystyy sietämään vieraat, epämiellyttävätkin tai väkivaltaiset ihmiset ihollaan ja kehonsa aukoissa? Väistämättä tulee mieleen, että kyllähän se pakosti jättää ainakin henkisiä arpia kehoon ja mieleen. Hatunnosto niille, jotka pystyvät moiseen. Enkä nyt tosiaankaan ole vouhkaamassa seks...
Lue lisää

Hii-hii-hiilarit

Kuva
  Muutaman päivän olen taas pätkäpaastonnut (useimmiten olenkin pätkäpaastolla enemmän tai vähemmän) sekä vaihtanut ruokavaliota vähähiilariseksi. Kyllä se vaan niin on, että tehoaa aika nopeasti painoon. Olen talvesta asti saanut pidettyä sen 5-6 kg pois, mutta pienikin lipsahdus sekoittaa pakkaa. Hiilarit nyt vaan keräävät sitä nestettä kehoon ja minun tapauksessani näköjään kaikki keskittyy keskivartaloon. Ärsyttää suunnattomasti monenkirjavat painonhallintavinkit, koska kaikkihan perustuu itsekuriin. Jos ei niitä ohjeita oikeasti noudata, niin ei tule tulostakaan. Myöskin unohdetaan se, että ihmiset ovat erilaisia. Ärsyttää erityisesti se ohje, että pitääkseen aineenvaihdunnan kunnossa täytyy muka syödä vähän mutta usein. Että muuten keho joutuu "säästöliekille". Tuo on aivan höpöpuhetta. Kokeilepa olla vaikka kuukausi nälkäkuurilla. Tuskin sen jälkeen tulee mieleen höpötellä säästöliekistä, taatusti ei ole paino junnannut paikoillaan. Suurin osa kaikista painonhallintaan...
Lue lisää