Julkaisulotto

 

Aloin miettiä tässä kirjoittamista ylipäänsä. Mielestäni useimmilla ihmisillä on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Ainakin itselläni on tämä tarve. Ja nythän se on aina tietoinen riski, että yrittää saada kirjoituksiaan julkaistuksi. Joudut altistumaan sille, että joku muu päättää puolestasi, onko uutuusarvoa ja kiinnostavuutta niin paljon, että kannattaa julkaista. Toki ymmärrän, että julkaisukynnyksen ylittäminen taitaa muutenkin olla melkoista arpapelia. Jollain tavalla en ymmärrä sitäkään, että jotkut ihmiset kirjoittavat koko elämänsä ainoastaan pöytälaatikkoon. Toki päiväkirja on sitten taas ihan eri asia.

Olisi mukava tietää, millaiset ihmiset niitä tekstejä kustantamoissa lukevat. Toivottavasti monenlaiset ja toivottavasti yhtä tekstiä lukee useampi kuin yksi, ennen kuin päätöksiä tehdään. Ja toivottavasti on monen ikäisiä lukijoita ennen päätöstentekoa. Parikymppistä kiinnostaa taatusti ihan toisenlaiset tekstit kuin vaikka kuusikymppistä. Itse asiassa en tiedä, kuinka paljon parikymppiset lukevat edes kotimaista kirjallisuutta? Omat aikuiset lapseni lukevat ihan surullisen vähän. Ei siirtynyt geeneissä lukuintoni heille.

Mietin myös, että miten nämä kustantamojen esilukijat sitten tekevät päätöksiä? Onko jokin kirjoittaja heidän mielestään vaikkapa lahjaton? Toksinen? Tylsä? Luen aika paljon, ja välillä kirja on pakko jättää kesken, koska ei vaan jaksa. Tarina ei kulje. Silti se on julkaistu. No, tuskin kustannusyhtiöiden haukkuminenkaan auttaa julkaisukynnyksen ylittämisessä. Kunhan pohdin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koirajuttuja

Kuva
  Tällä viikolla kokeiltiin, sopeutuisiko meille kodinvaihtajakoira. Kyse ei ollut mistään resque-koirasta, vaan ihan suomalaisesta, sekarotuisesta koirasta, jonka omistajaperheessä oli puhjennut allergia.  Koira on tosi suloinen, kiltti ja hellyydenkipeä. Kooltaan puolet suurempi kuin meidän oma koira. Silti painiminen ja leikit sujuivat oikein hyvin näiden kahden uroskoiran välillä. Mutta sitten se MUTTA: koira on noin vuoden ikäinen ja ilmeisesti lenkitetty flexin päässä ja sellaisessa ympäristössä, jossa ei kauheasti ulkopuolisia ärsykkeitä eli ei niin paljon vastaantulevia ihmisiä tai toisia koiria kuten täällä. Eli tämä on nyt ollut niin yli-innokas kaikilla kohtaamisilla, että reuhtovaa koiraa saa pitää kaksin käsin kiinni. Eli toisessa kädessä minulla meidän koira ja toisella yritän pitää kiinni reuhtovaa toista koiraa. Lopulta kävi niin, että olin jo aamusta asti ahdistunut siitä, että mitä lenkillä mahtaa tällä kertaa tapahtua. Ei kivaa. Yritin kyllä sitäkin, että ve...
Lue lisää

Ammatti siinä missä muutkin ammatit?

Kuva
  Muutamana päivänä tullut mietittyä mm sitä, että joskus kuulee puhuttavan tai kirjoitettavan, että "seksityö on ammatti siinä missä muutkin ammatit". Minun on vaikea ymmärtää tätä ajatusta. Tavallaan tajuan, että sillä halutaan ehkä ilmaista sitä, että seksityön tekemisessä ei ole mitään hävettävää tai tuomittavaa. Ei siinä periaatteessa olekaan. Varsinkaan siinä tapauksessa,  että ihminen on ilman pakottamista valinnut seksityön tulonlähteekseen. Silti vaan mietityttää, että  onko kyseessä kuitenkin ollut jonkinlainen pakko? Rahaa ei ole ollut ja prostituutio tuntunut ainoalta nopealta vaihtoehdolta?  Kuinka moni ihan täysin omasta halustaan ja selvinpäin tosiaan on niin cool, että pystyy sietämään vieraat, epämiellyttävätkin tai väkivaltaiset ihmiset ihollaan ja kehonsa aukoissa? Väistämättä tulee mieleen, että kyllähän se pakosti jättää ainakin henkisiä arpia kehoon ja mieleen. Hatunnosto niille, jotka pystyvät moiseen. Enkä nyt tosiaankaan ole vouhkaamassa seks...
Lue lisää

Hii-hii-hiilarit

Kuva
  Muutaman päivän olen taas pätkäpaastonnut (useimmiten olenkin pätkäpaastolla enemmän tai vähemmän) sekä vaihtanut ruokavaliota vähähiilariseksi. Kyllä se vaan niin on, että tehoaa aika nopeasti painoon. Olen talvesta asti saanut pidettyä sen 5-6 kg pois, mutta pienikin lipsahdus sekoittaa pakkaa. Hiilarit nyt vaan keräävät sitä nestettä kehoon ja minun tapauksessani näköjään kaikki keskittyy keskivartaloon. Ärsyttää suunnattomasti monenkirjavat painonhallintavinkit, koska kaikkihan perustuu itsekuriin. Jos ei niitä ohjeita oikeasti noudata, niin ei tule tulostakaan. Myöskin unohdetaan se, että ihmiset ovat erilaisia. Ärsyttää erityisesti se ohje, että pitääkseen aineenvaihdunnan kunnossa täytyy muka syödä vähän mutta usein. Että muuten keho joutuu "säästöliekille". Tuo on aivan höpöpuhetta. Kokeilepa olla vaikka kuukausi nälkäkuurilla. Tuskin sen jälkeen tulee mieleen höpötellä säästöliekistä, taatusti ei ole paino junnannut paikoillaan. Suurin osa kaikista painonhallintaan...
Lue lisää