Adoptiojuttuja

 

Hain viikonloppuna postista lähetyksen, jossa oli lisää vauva-aikaani ja adoptiotani koskevia papereita, jotka minulle oli lähetetty kirjattuna kirjeenä. Mitään erityistä uutta infoa ei enää tullut siihen, mitä jo ennestään tiesin. No, ehkä se, että oli mukana pari biologisen äitini kirjettä sosiaalilautakunnalle sekä kirjattuna se tieto, että biologiseksi isäkseni oletettu mies oli jossain kohtaa kieltänyt sen, että olisi isäni. Tosin kun tapasimme, kun olin jo aikuinen, hän ei mitenkään kyseenalaistanut asiaa. 

Biologisen äitini kirjeitä lukiessani toki huomasin, että hän oli käsitellyt asiaa hyvin järkevästi ja tietyllä tavalla varmasti teki päätöksensä minun pois antamisestani juuri sen takia, että oli ylikuormitettu monin tavoin. Eli oli sekä kolmen lapsen yh että yritti käydä myös töissä.

Olen kyllä tuntenut häntä kohtaan välillä myös vahvaa vihaa. Se taas ei liity niinkään siihen, että hän antoi minut pois, vaan lähinnä siihen, että oli myöhemmin jotenkin näitä asioita salaileva ja tuntui säälivän lähinnä itseään. Minusta taas lapsen, ja tässä tilanteessa minun, ei kuuluisi joutua jotenkin pönkittämään aikuista ihmistä, joka sössinyt itse asioitaan. Ei se lapsella saa olla vastuu aikuisten hölmöilyistä.

Mutta joo: on ollut hyvin valaisevaa tutkia ja kaivella myös näitä menneitä asioita.