Bestikset

 

Ihmisen muisti on kyllä jännä juttu. Välillä sitä muistaa erittäin hyvin täysin epäoleellisia asioita, mutta ei sellaisia oikeasti tärkeitä. Esimerkiksi ajalta, jolloin lapset olivat pieniä, muistaa yllättävän vähän. Ihankuin olisi katsellut itseään jotenkin ulkopuolelta. Ehkä se liittyy ruuhkavuosiin? Monella muullakin on kuulemma sama.

Aamulla mietin koiralenkillä, että minulla kävi kyllä nuorena tosi hyvä tuuri ns parhaan ystävän kanssa. Ollaan tutustuttu koulussa, oltiin ehkä 11-vuotiaita, ja edelleen pidetään yhteyttä ja nähdäänkin välillä, vaikka asutaankin yli kolmen tunnin automatkan päässä toisistamme eli aivan eri paikkakunnilla. Ystäväni jäi asumaan kotiseudullemme, minä lähdin jossain vaiheessa maailmalle.

Ainakin tyttöihmiselle sellainen paras kaveri on tärkeä juttu. Varmaan tietysti pojallekin. Vai ovatko pojat enemmän laumaihmisiä? En tiedä. Kuitenkin oli hienoa, että minulla oli ystävä, jonka kanssa kävimme läpi asioita ihan varhaisteini-iästä lähtien. Kuukautiset, ekat rintsikat, pojat, diskot jne..

Tunsin myös olevani hyväksytty. Oli kuitenkin monenmoista kipuilua, jossa ystävän luotettavuus auttoi. Usein koulun jälkeen menimme heille. Hän asui lähempänä koulua ja hänen kotinsa oli kiva ja vanhemmat myös. Hänen vanhempansa olivat myös tosi nuoria ja rentoja verrattuna omiini. Meillä molemmilla taisi olla myös muutama muu läheinen ystävä koulusta, eli emme ihan koko aikaa nyhjänneet yhdessä. Myös lähes täysi-ikäisinä liikuimme usein  erikseen, eri paikkakunnilla.

Tietenkin tuollaiseen ystävyyteen liittyy myös sitä, että tulee ehkä peesattua toista vähän liikaa. Koska en esimerkiksi tiennyt, mitä alkaisin opiskella, niin menin kauppaoppilaitokseen, koska ystäväni halusi isona olla toimistotyöntekijä (ja se hänestä tulikin ja on samassa työssä yhä). Itse halusin sen vuoden jälkeen irtautua ja minulle tuli uusi ystävä, jonka kanssa olikin ihan erilaista ja jännittävämpää.  Silti ystävyys myös tähän alkuperäiseen parhaaseen ystävään säilyi.

Näitä asioita nähtävästi muistan oikeinkin tarkasti. On kyllä etuoikeus, että on muutama hyvä ystävä. Ei se määrä vaan laatu.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koirajuttuja

Kuva
  Tällä viikolla kokeiltiin, sopeutuisiko meille kodinvaihtajakoira. Kyse ei ollut mistään resque-koirasta, vaan ihan suomalaisesta, sekarotuisesta koirasta, jonka omistajaperheessä oli puhjennut allergia.  Koira on tosi suloinen, kiltti ja hellyydenkipeä. Kooltaan puolet suurempi kuin meidän oma koira. Silti painiminen ja leikit sujuivat oikein hyvin näiden kahden uroskoiran välillä. Mutta sitten se MUTTA: koira on noin vuoden ikäinen ja ilmeisesti lenkitetty flexin päässä ja sellaisessa ympäristössä, jossa ei kauheasti ulkopuolisia ärsykkeitä eli ei niin paljon vastaantulevia ihmisiä tai toisia koiria kuten täällä. Eli tämä on nyt ollut niin yli-innokas kaikilla kohtaamisilla, että reuhtovaa koiraa saa pitää kaksin käsin kiinni. Eli toisessa kädessä minulla meidän koira ja toisella yritän pitää kiinni reuhtovaa toista koiraa. Lopulta kävi niin, että olin jo aamusta asti ahdistunut siitä, että mitä lenkillä mahtaa tällä kertaa tapahtua. Ei kivaa. Yritin kyllä sitäkin, että ve...
Lue lisää

Ammatti siinä missä muutkin ammatit?

Kuva
  Muutamana päivänä tullut mietittyä mm sitä, että joskus kuulee puhuttavan tai kirjoitettavan, että "seksityö on ammatti siinä missä muutkin ammatit". Minun on vaikea ymmärtää tätä ajatusta. Tavallaan tajuan, että sillä halutaan ehkä ilmaista sitä, että seksityön tekemisessä ei ole mitään hävettävää tai tuomittavaa. Ei siinä periaatteessa olekaan. Varsinkaan siinä tapauksessa,  että ihminen on ilman pakottamista valinnut seksityön tulonlähteekseen. Silti vaan mietityttää, että  onko kyseessä kuitenkin ollut jonkinlainen pakko? Rahaa ei ole ollut ja prostituutio tuntunut ainoalta nopealta vaihtoehdolta?  Kuinka moni ihan täysin omasta halustaan ja selvinpäin tosiaan on niin cool, että pystyy sietämään vieraat, epämiellyttävätkin tai väkivaltaiset ihmiset ihollaan ja kehonsa aukoissa? Väistämättä tulee mieleen, että kyllähän se pakosti jättää ainakin henkisiä arpia kehoon ja mieleen. Hatunnosto niille, jotka pystyvät moiseen. Enkä nyt tosiaankaan ole vouhkaamassa seks...
Lue lisää

Hii-hii-hiilarit

Kuva
  Muutaman päivän olen taas pätkäpaastonnut (useimmiten olenkin pätkäpaastolla enemmän tai vähemmän) sekä vaihtanut ruokavaliota vähähiilariseksi. Kyllä se vaan niin on, että tehoaa aika nopeasti painoon. Olen talvesta asti saanut pidettyä sen 5-6 kg pois, mutta pienikin lipsahdus sekoittaa pakkaa. Hiilarit nyt vaan keräävät sitä nestettä kehoon ja minun tapauksessani näköjään kaikki keskittyy keskivartaloon. Ärsyttää suunnattomasti monenkirjavat painonhallintavinkit, koska kaikkihan perustuu itsekuriin. Jos ei niitä ohjeita oikeasti noudata, niin ei tule tulostakaan. Myöskin unohdetaan se, että ihmiset ovat erilaisia. Ärsyttää erityisesti se ohje, että pitääkseen aineenvaihdunnan kunnossa täytyy muka syödä vähän mutta usein. Että muuten keho joutuu "säästöliekille". Tuo on aivan höpöpuhetta. Kokeilepa olla vaikka kuukausi nälkäkuurilla. Tuskin sen jälkeen tulee mieleen höpötellä säästöliekistä, taatusti ei ole paino junnannut paikoillaan. Suurin osa kaikista painonhallintaan...
Lue lisää