Voimaantumista voimaantumisen perään

 

Aina välillä sitä ryhtyy ihmettelemään erinäisiä asioita. Nyt viimeisimpänä mielessä tietynlaiset ihmiset, jotka kirjoittavat omista ongelmistaan ja ristiriidoista elämässä. Ja se on ihan ok, onhan se myös itseterapointia. Mutta...sitten, kun tyyppi on kirjoittanut elämänsä ongelmista ja sitten lopussa häämöttävästä voimaantumisestaan, ja lukijakin huoahtaa helpotuksesta, niin eikös vaan vuoden tai parin kuluttua samalta henkilöltä ilmestykin uusi kirja, josta selviää, että varsinaista voimaantumista ei sitten ollutkaan tapahtunut. On löydetty uusi pulma, jota pitää sivutolkulla käännellä ja väännellä. 

Jotenkin alkanut kyllästyttää tuollainen itsekeskeisyys. Voisiko vain elää elämäänsä ja hyväksyä se, että jokaisella on joskus hankalia ajanjaksoja?

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koirajuttuja

Kuva
  Tällä viikolla kokeiltiin, sopeutuisiko meille kodinvaihtajakoira. Kyse ei ollut mistään resque-koirasta, vaan ihan suomalaisesta, sekarotuisesta koirasta, jonka omistajaperheessä oli puhjennut allergia.  Koira on tosi suloinen, kiltti ja hellyydenkipeä. Kooltaan puolet suurempi kuin meidän oma koira. Silti painiminen ja leikit sujuivat oikein hyvin näiden kahden uroskoiran välillä. Mutta sitten se MUTTA: koira on noin vuoden ikäinen ja ilmeisesti lenkitetty flexin päässä ja sellaisessa ympäristössä, jossa ei kauheasti ulkopuolisia ärsykkeitä eli ei niin paljon vastaantulevia ihmisiä tai toisia koiria kuten täällä. Eli tämä on nyt ollut niin yli-innokas kaikilla kohtaamisilla, että reuhtovaa koiraa saa pitää kaksin käsin kiinni. Eli toisessa kädessä minulla meidän koira ja toisella yritän pitää kiinni reuhtovaa toista koiraa. Lopulta kävi niin, että olin jo aamusta asti ahdistunut siitä, että mitä lenkillä mahtaa tällä kertaa tapahtua. Ei kivaa. Yritin kyllä sitäkin, että ve...
Lue lisää

Väärän ikäinen

Kuva
  Ihminen on varmaan aina väärän ikäinen, jos asia oikein alkaa pyöritellä. Milloin on liian nuori johonkin, milloin taas liian vanha. Siis jonkun yleisen mielipiteen tai yhden henkilön mielestä. Se on kuitenkin asia, jota on melko turha pohtia, koska kello käy. Ja tämä asia koskee ihan jokaista. Kukaan ei ole ikuisesti nuori. Aika moni ei myös haluakaan olla ikuisesti nuori. Toisaalta moni ns vanha haluaisi olla nuorempi, koska se kello tosiaan. Ja se käy eteenpäin. Vuosi vuodelta kovempaa vauhtia. Olisi hyvä, jos osaisi elää tässä ja nyt. Ei menneessä eikä tulevassa. Koska kuitenkin on vain tämä hetki, tässä  ja nyt. Silti omasta mielestäni vanheneminen ei ole kovin kivaa. Ei pelkästään ulkonäön ja fysiikan hitaasti tapahtuva rapautuminen. Siinä on jotain sellaista, mitä ei ole helppo hyväksyä. Ainakaan vielä. Toisaalta pitäisi muistaa olla kiitollinen monista hyvistä asioista. Esimerkiksi terveydestä, liikuntakyvystä, itsemääräämisoikeudesta ja paljosta muustakin. Jos kysyt...
Lue lisää

Tiistaina kuolen (dokumentti)

Kuva
  Katsoin AREENASTA 3-osaisen dokumentin tanskalaisesta, 54-vuotiaasta Preben Nielsenistä, joka haluaa eutanasian. Hän loukkaantui vakavasti tapaturmassa ja halvaantui kaulasta alaspäin. Dokumentissa seurataan hänen elämäänsä viimeisten kuukausien aikana. Hän joutuu myös matkustamaan Belgiaan saadakseen kuolinapua, sillä eutanasia ei ole sallittua Tanskassa. Lisäksi lupaa eutanasiaan pitää erikseen anoa ja siihen liittyy keskusteluja useammankin lääkärin kanssa. Joka toki ymmärrettävää. Tuntuu tosiaan kohtuuttomalta, että ei ole mahdollista kokea arvokasta kuolemaa omassa maassa, itse valitussa paikassa, läheisten ympäröimänä. Nielsen joutuu tekemään hankalan ja kivuliaankin lentomatkan, eikä hänen riepottelunsa pyörätuolista toiseen ja lentokoneen penkkiin ole mitään kaunista katseltavaa. Hänellä on hiukan tuntoa olkapäissä ja kivut ovat kovat liikuteltaessa. Siinä on useampikin mies nostamassa häntä. Nielsen on keskustellut asiat läpi läheistensä kanssa. Suurin osa ymmärtää hänen...
Lue lisää