Small talkista
Mietin toissailtana, kun olin siellä taidenäyttelyn avajaisissa, että jänniä tuntemuksia voikin tulla isossa ihmisjoukossa. Meitä oli varmaan yli 200 ihmistä paikalla ja tilaisuus oli kaikin puolin hienosti järjestetty. Mutta tosiaan: olin siinä ihmisjoukossa ja mietin että miten vaivaannuttavaa on se, kun toisilleen tuntemattomat ihmiset esittävät viihtyvänsä ja olevansa kuin kalat vedessä. Osa tietysti onkin. Ja osa on näyttäytymässä.
Itse koen aika raskaana small talkin ja sosiaalisen seurustelun. Tai sanotaan näin, että on ihan mukavaa jutella niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa tuntee jonkinlaista sielunkumppanuutta. Enkä tarkoita mitenkään romanttisessa mielessä. Mutta raskasta on niiden kanssa, joiden juttuja ja persoonaa et vaan oikein jaksa. Semmoinen loputon höpötys on kuluttavaa. Tai se, kun joku vaan puhuu itsestään.
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Ja juu, me esiinnyimme siellä. Se oli mukavaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!