Hyvällä ympäröity

 

Nyt on ilmassa jotain erityistä. Jos osaisin uskoa jumalaan, kiittäisin häntä, mutta koska epäilen, niin kiitän sitten koko Universumia ja henkimaailmaa noin muuten. Syy, miksi tuntuu siltä, että on jotain erityistä, joka on hyvää, on se, että tietyt asiat ovat äkkiä jotenkin menneet eteenpäin. 

Selitän: viime aikoina olen kirjoittanut runoja. Novellikokokoelmani on lähetetty eteenpäin, kuten olen aiemmin kertonutkin. Edelleen käytän runojeni koelukijana hyvää ystävääni. Novellikokoelmaani puolestaan koeluki kaksi hyvää ystävääni. Nyt sitten huvinpäiten laitoin runoja omalle fb-sivulleni (jota me useat keski-ikäiset ja sen ylittäneet käytämme yhä aktiivisesti). Runoista tykättiin. Aika paljonkin. Siitä tyylistä (sarkastinen, liioittelevakin) varsinkin.

No nyt eräs tuttu toisesta harrastuksesta kysyi, että saisiko erään runon, josta piti eityisesti, niin esitellä eräässä ystäväporukassa ja siten, että kertoo että kenen runo se on. Suostuin tottakai. Tämän otin siis hyvänä ennusmerkkinä. 

Ennusmerkki kaksi on puolestaan se, että kun tulin tänään kaupasta ulos (olin käynyt lähettämässä Vinted-paketin Puolaan ja käynyt kaupassa). Pysähdyin ostamaan mansikoita ulkomyynnistä ja näin erään puolitutun miehen, joka kirjoittaa myös. Hän oli juuri lähettänyt uusimman kokoelmansa kustantajalle. Kehuimme siinä hetken toisiamme ja toivotimme hyvää menestystä kirjoitusharrastuksessa.

Nyt tuntuu, että minut on jotenkin ympäröity hyvällä. Ja että tosiaan kirjoitukseni kiinnostavat myös muita ihmisiä. Kuten arvelinkin. En niin pielessä ja itsekritiikitön voi olla. Tottakai itsekin lukijana osaan kertoa, mikä kiinnostaa. Toivottavasti joku kustantajakin tajuaa.