Mielipiteitä taiteesta
Olin eilen Turun taidemuseossa. Pidin näkemästäni. Elina Ruohonen, Panu Johansson ja Sandra Kantanen olivat raikkaita ja mielenkiintoisia taiteilijoita.
Nyt aion kuitenkin kirjoittaa siitä, mitä ajatuksia herätti eräät vanhemman polven taiteilijat. Täytyy sanoa, että Otto Mäkilä on ollut kyllä rohkea taiteilija. Tietyllä tavalla aikaansa edellä paljonkin. Tuosta ylläolevasta maalauksesta on kai useampiakin versioita, mutta ilmeisesti tuo on maalattu joskus vuoden 1938 huitteilla. En nyt ala arvioimaan, että onko ideana ollut Tutankhamonin haudan löytäminen, kuten joku taidehistorioitsija oli ehdottanut. Myös oltiin sitä mieltä, että unenomaisessa taulussa kuvataan yksinäisyyttä. Varmaan taiteilija itse tietäisi parhaiten kertoa, mitä hän ajatteli kuvaa tehdessään.
Tämä on aina yhtä veteen piirretty viiva, kun alkaa kirjoittaa taiteesta. Se, miksi sanon Otto Mäkilää rohkeaksi johtuu siitä, että tuonakin aikana (1930-luku) varmaan arvostettiin taiteilijoita, jotka maalasivat siten että kuva oli näköinen, realistinen ja valokuvamainen. Onhan vieläkin ihmisiä, jotka arvottavat maalarin taitoja siten, että sellainen, joka osaa maalata yksi yhteen mallista, niin sellainen on oikea taiteilija ja muut eivät. Sopii toisaalta kysyä, että kulkeeko tekninen taituruus ja luovuus välttämättä käsi kädessä?
Taidemuseossa oli siis myös näyttely nimeltä Mikä väri, ja siellä oli siis koottu yhteen 60 teosta, jossa vaellettiin niin kultakauden, modernismin kuin nykytaiteenkin spektreissä. ja tosiaan Otto Mäkilä oli yksi näistä taiteilijoista. En nyt ala luettelemaan kaikkia, löytyy siis Turun taidemuseon sivuilta kaikki tiedot. Mukana oli mm töitä Sam Vannilta, Silja Rantaselta, Helene Schjerbeckiltä jne.
Osa maalauksista oli kyllä sellaisiakin, että ihmetytti jopa että miten on maalattu noin huitaisten ja sen jälkeen oltu sitä mieltä että "valmista tuli". Anteeksi, tämä on vain tällainen maallikon mielipide. Heräsi myös taas kerran kysymys siitä, että onkohan se tosiaan niin että kun olet opiskellut "oikeissa" kouluissa ja mieluiten ulkomailla, niin teet mitä vaan niin se menestyy? Kyllä se niin taitaa olla. Senhän huomaa jo siitäkin, miten eriarvoisina pidetään vaikkapa itseoppineita taiteilijoita.
Omasta mielestäni tähän maailmaan sopii monenlaiset tekijät eikä luovuutta kannattaisi piilottaa, vaikka ei olisikaan pyörinyt oikeissa piireissä. Aitous kuitenkin yleensä jollain tavalla huomataan. Ainakin toivon niin.
En malta olla kirjoittamatta vielä toisestakin asiasta. Lopetin äänikirjojen kuuntelun, se ei vaan ollut minun juttuni. Kävin siis kirjastossa ja koska kävin siellä itsepalveluaikana, en tietenkään päässyt varsinaiselle lainaosastolle, vaan poimin palautettujen hyllystä jotain. Joskus tällöin tekee mielenkiintoisia löytöjä, joskus tulee sitten pettymyksiä.
Otin erään kirjan, jonka kirjoittaja oli takakannen mukaan saanut joskus Runeberg-palkinnon ja eräs hänen kirjansa on ollut myös Finlandia-ehdokkaana. Siitä huolimatta kirja, jonka hänen tuotannostaan lainasin, on puuduttavaa luettavaa. Se on tylsä. Toisaalta se on varmaankin ollut tekijälleen tärkeä, ehkä omakohtainenkin, ja voi tosiaan resonoida jollekin toiselle lukijalle ihan eri tavalla.
Toisaalta juuri tämä kokemus antaa itsellekin uskoa omiin kirjoituksiini. Olen nyt edennyt novellikokoelmani kanssa, ja tarkoitus olisi, että jossain vaiheessa tarjoan sitä jollekin kustantajalle. Ehkä olen suuruudenhullu, mutta omasta mielestäni tähänastiset tekstit ovat olleet melko hyviä ja myös sellaista helppoa luettavaa. Ja onhan minulla lisäksi kaksi koelukijaakin, joille kiusaan lähettämällä sähköpostissa kirjoituksiani.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!