Eulaalia Kenkkunen
Minusta on kovaa vauhtia tulossa kiukkuinen vanhempi nainen. Olen viime vuosien aikana pistänyt kylmästi välejä poikki useisiin ihmisiin, joiden käytös vaan on käynyt liikaa hermoille. Esimerkkeinä mainittakoon mm edesmenneen äitini lähisukulainen, joka ei vaivautunut tulemaan edes hautajaisiin, vaikka äitini oli tehnyt paljon asioita tämän ihmisen hyvinvoinnin eteen vuosien aikana.
Pistin välit poikki myös lapsuusajan tuttavaan eli mieheen, jonka kanssa törmättiin uudelleen (lapsuusajan jälkeen) muutama vuosi sitten ja alettiin pitää yhteyttä. Mies oli leskeytynyt viisikymppisenä ja esitteli nyt itseään puolivillinä leskimiehenä. Kaikki käymämme keskustelut liittyivät yleensä hänen menestykseensä naismaailmassa, eipä siis kovin rakentavaa tai mielekästä pidemmän päälle.
Minulla oli myös naispuolinen tuttava, joka toimi vähän samoilla linjoilla, eli sinkkuaikoinaan puhui lähinnä itsestään ja kehuskeli sillä, kenet varatun yhden illan jutun sillä kertaa raahannut kotiinsa ravintolasta.
Myös miespuoliseen serkkuuni, tämän lapinmiehenä itseään pitävään, pohjois-pohjanmaalaiseen tapaukseen, olen ottanut välimatkaa. En oikeastaan ole kiinnostunut kuulemaan hänen testosteroniarvoistaan tai uroteoistaan.
Myönnettäköön, että olen aika nopeasti reagoiva ja itsekkäät ihmiset ovat melkoinen punainen vaate. Mutta ihan suosiolla ja vapaaehtoisesti olen se ärhäkkä eukko. Elämässäni on kuitenkin pitkiä ja pysyviä ystävyyssuhteita, jotka perustuvat vuorovaikutukseen ja se on hyvä niin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!