Tekstit

Pelastakaa lapsi

  Sain viime viikolla Pelastakaa Lapset ry:n toimistolla tutustua itseäni koskeviin papereihin. Jotka siis koskevat lähinnä aikaa syntymästäni siihen, kun olin reilun vuoden ikäinen ja menin siihen kasvattiperheeseen, johon minut myöhemmin adoptoitiin.  Täytyy sanoa, että tuli kyllä itsellenikin ihan uutta tietoa. Toki olen paljon tiennytkin, mutta monia asioita en tai niitä on kerrottu eri tavoin kuin mitä todellisuudessa on tapahtunut. Yllättävää oli se, että vielä muutamia vuosikymmeniä sitten lapsia tosiaan annettiin kasvattikoteihin kuin kissanpentuja, lehti-ilmoituksen perusteella. Onnistuin nippa nappa välttämään sellaisen kohtalon (minusta kylläkin oli lehti-ilmoitus), vaikkakin yhteen perheeseen minut oli viikoksi annettu, mutta sieltä palauduin takaisin (virallinen meriselitys oli se, että perheen rouva oli sairastunut). Minun pelastusenkelini oli eräs rouva X, joka oli ottanut minut maksua vasten hoitoon. Tosin kunnoton äitini ei ollut suorittanut maksuja ajallaan (...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Huhtikuun kyy

Kuva
  Kuvassa kyykäärme. Kuva siksi, koska aluksi ajattelin kirjoittaa kateudesta, mutta sitten tuli tarve kirjoittaa yhdestä toisesta asiasta, eli kirjoittamisesta, arvosteluista ja julkaisusta. Aluksi ensimmäiseen teemaan eli kateuteen. Itse olen jonkin verran kateellinen ihminen, myönnän. Se, mitä kadehdin, ovat oikeastaan ihmiset, joilla suuri, sosiaalinen verkosto. Kadehdin esimerkiksi erästä tuttua pariskuntaa, joilla on aika samanlaiset kiinnostuksen kohteet (veneily ja remontointi). He ovat todella aikaansaavia ihmisiä. Ja luonteina molemmat sellaisia, että tykkäävät hengailla venekunnittain eri satamissa ja aina tuntuu olevan hauskaa. Toisaalta olen kuullut niitäkin tarinoita, joissa kerrotaan että "ystävät" häipyivät siinä vaiheessa, kun rahat loppuivat eikä sosiaalisiin kokoontumisiin voinutkaan enää aktiivisesti osallistua. Ja onhan siinä maksakin kovilla, jos on koko ajan alkoholin voimalla hauskaa. Joo, tämä on vain tätä kateellisen panettelua 😀 Myös yhtä toista tu...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Maaaaaaanantai

Kuva
  Jännä juttu, miten maanantai on aina jotenkin tahmea. Vaikka itsellaäni ei ole suurta pudotusta sunnuntain vaihtuessa maanantaiksi, niin kuitenkin maanantai on sellainen kylmä ja teräväreunainen päivä. Onneksi aurinko paistaa. Tänään mietin koiralenkillä, että milloinkahan maailmassa alkoi se aikakausi, jolloin ihmiset ryhtyivät määrittämään maantieteellisiä rajoja? Varmaan silloin, kun ensimmäiset alkuihmiset alkoivat ryhmittyä. On toisaalta jotenkin käsittämätöntä, että meille ensin annetaan tällainen taivaankappale asuttavaksi,  joka on periaatteessa kaikille yhteinen, ja sitten joku keksii, että hänpä omistaakin tämän palan ja sen jälkeen sinne palalle ei kuka vaan saakaan enää tulla. Tai alkaa myymään palaa tästä taivaankappaleesta, vaikka eihän tätä alunperin kukaan voinut omia itselleen. Tämä on kai se kapitalismin syntyhistoria. Tänään olisi taas kuoroa. Sitten se loppuukin huhtikuun lopussa tältä kevätkaudelta. Muutaman vuoden siellä jo itsekin keikkunut. On ollut i...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eteenpäinmenoa

Kuva
  Kuvassa evankelista Johannes, jota jossain tituleerattiin myös kirjailijoiden suojelupyhimykseksi, jos oikein ymmärsin. Mutta: tosiaan tuossa jokin aika sitten päätin ryhtyä kirjoittajakurssin innoittamana kirjoittamaan novellikokoelmaa,  ja sellainen nyt tuntuisi olevan syntymässäkin. Ainakin tekstejä on alkanut tulla kiitettävästi ulos. Ja onhan totta, että päässäni on jo ennestään monta tarinaa, jotka ovat vain odottaneet ulostuloa. Toivotaan, että tämä vauhti nyt jatkuu, nyt ainakin on innostunut olo. Tyylini kirjoittaa on sellainen, että mielelläni sotken vakaviinkin asioihin huumoria ja tilannekomiikkaa. Tilannekomiikka on muutenkin se huumorin muoto, joka itseäni aina eriten naurattaa. En pyri nyt siis mihinkään turhaan dramaattisuuteen tai ylihenkevyyteen tätä novellikokoelmaa kirjoittaessani, vaan esitän asiat vähän nyrjähtäneessä valossa. Meinasin käyttää sanojen "aito ja humoristinen ote" vastakohdaksi sanaa tekotaiteellinen, mutta se on vaikea ja ennakkoluuloja ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Muinoin

Kuva
  Pääsiäinenkin oli ja meni. Sää olisi voinut olla hiukan parempi, koska nyt ei suunnitelluista pihahommista tullut oikein mitään, koska oli joko sateista tai kylmää. No, nyt on luvattu lämpenevää, joten varmaan ns toukotyötkin pääsevät etenemään. Miehen sukulainen toi pääsiäispyhien aikana muutamia valokuvia ja papereita liittyen sukuselvitykseen, joka jonkin verran nykyään kiinnostaa aikuisia lapsiammekin.  Tästä tulikin aamulla koiralenkillä mieleen, että se on jännä juttu, miten sitä jotenkin miettii ajatellessaan vanhoja aikoja, että se olisi ollut yhtä työntekoa ja kurjuutta ainakin näissä talonpoikaisissa ja sitä alemmissa yhteiskuntaluokissa. Oli tietysti katovuosia, jotka vaikuttivat laajalti, tottakai, koska se toimeentulo tuli isolle osalle ihmisiä pelloilta ja metsistä. Ja lapsikuolleisuuskin suurta. Rikkana rokassa vielä jumalanpelko, joka antoikin mukavasti papistolle valtaa. Sotiakin on myös ollut aina ihmiskunnan historiassa.  Silti, kun asiaa tarkemmin mi...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kuusi vuotta höyhenenä.

Kuva
  Minulla on ollut tämä Tohtori Höyhen- blogi kuutisen vuotta. Selasin eilen läpi kirjoituksiani, en tietenkään lukenut kaikkea (kirjoituksia yli 400 kpl), mutta luin ns parhaita paloja. Aika samana kirjoitustyylini pysynyt koko tämän ajan, eli tunnistin hyvin itseni. Kyllähän minä olen käyttänyt tätä ikäänkuin päiväkirjana. Ja ehkä tämä toimii vertaistukena ja samaistumispintana joillekin. Jossain kohtaa poistin kommentontimahdollisuuden, koska en jaksanut alkaa väitellä siitä, ovatko ajatukseni oikeita vai väärin jonkun mielestä. Sittemmin palautin kommentointimahdollisuuden. Oli huvittavaakin huomata, että tietyt teemat kirjoituksissani toistuvat vuodesta toiseen: painonhallinta, työelämän epäkohdat ja taiteilijuus (tai lähinnä luovuuskanavien etsiminen ja toteuttamisesta haaveilu). Jatkan kirjoittamista.  Ehkä osa sanoista ja haaveista muuttuu  joskus myös teoiksi. Ja miksei muuttuisi. Ai niin, vielä eräs huomio: lukiessani kiinnitin huomiota myös siihen, että aika to...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kolmas äiti

Kuva
  Minulla on ollut elämäni aikana kaksi äitiä. Oli äiti A, joka synnytti minut, ja äiti B, joka kasvatti minut. Sekä A että B ovat jo molemmat kuolleet. Joskus sitä kaipaa vieläkin jonkinlaista yhteyttä, että olisi vielä se äiti C, kenen kanssa jutella asioista.  Sitten on joitain henkilöitä, joista ajattelee, että olisipa hän äitini. Eräs ex-anoppini oli sellainen. Hän oli teräväpäinen ja luova persoona. Todella kiinnostunut elämästä eikä liiaksi urautunut. Sellainen ihminen, jonka seurassa koki voimaantuvansa. En kauheasti pitänyt äiti A:sta, joka minut siis synnytti. Tapasin häntä kyllä aikuisena, kun aloin etsiä juuriani. Se, että minulle oli käynyt hyvin ja hän sai tietää sen, oli hänelle varmasti terapeuttista. Minulle se oli hyvin ristiriitaista. Alussa oli uudelleen toisensa löytäneiden äidin ja tyttären kuherruskuukausi. Se kesti muutaman vuoden. Näin hänessä vain hyviä asioita. Olinhan itsekin vasta aikuisuuden kynnyksellä.  Pikkuhiljaa ärsyynnyin monesta asiast...
Lähetä kommentti
Lue lisää