Maaaaaaanantai

 

Jännä juttu, miten maanantai on aina jotenkin tahmea. Vaikka itsellaäni ei ole suurta pudotusta sunnuntain vaihtuessa maanantaiksi, niin kuitenkin maanantai on sellainen kylmä ja teräväreunainen päivä. Onneksi aurinko paistaa.

Tänään mietin koiralenkillä, että milloinkahan maailmassa alkoi se aikakausi, jolloin ihmiset ryhtyivät määrittämään maantieteellisiä rajoja? Varmaan silloin, kun ensimmäiset alkuihmiset alkoivat ryhmittyä. On toisaalta jotenkin käsittämätöntä, että meille ensin annetaan tällainen taivaankappale asuttavaksi,  joka on periaatteessa kaikille yhteinen, ja sitten joku keksii, että hänpä omistaakin tämän palan ja sen jälkeen sinne palalle ei kuka vaan saakaan enää tulla. Tai alkaa myymään palaa tästä taivaankappaleesta, vaikka eihän tätä alunperin kukaan voinut omia itselleen. Tämä on kai se kapitalismin syntyhistoria.

Tänään olisi taas kuoroa. Sitten se loppuukin huhtikuun lopussa tältä kevätkaudelta. Muutaman vuoden siellä jo itsekin keikkunut. On ollut ihan mukavaakin, mutta edelleen vierastan siellä tiettyjä asioita. Ehkä sitä, että liikaa tuijotetaan taaksepäin. Muistellaan ikivanhoja esiintymisiä ja vähän on muutenkin sellaista vanhakantaista jäpitystä. Tämä tunne johtunee myös siitä, että minussa on ripaus erakkoa. Kirjoituspiirissä on ollut henkisesti helpompi olla. Se ruokkii luovuuttani enemmän ja siellä ei kukaan näytä kuvittelen olevansa jotenkin parempi kuin toiset.

Viikonloppuna oli ystävän kanssa teatterissa. Kyseessä harrastajateatterin näytös. Aivan sairaan hyvä! Se liikutti ja se nauratti. Ja mitä laulusuorituksia, aivan käsittämättömän upeita. Ihailen kyllä näyttelijöiden kykyä sitoutua projekteihin. Sieltä ei juuri voi olla pois ja ajatella että "tänään ei huvita mennä". Hatunnosto!