Eteenpäinmenoa

 

Kuvassa evankelista Johannes, jota jossain tituleerattiin myös kirjailijoiden suojelupyhimykseksi, jos oikein ymmärsin.

Mutta: tosiaan tuossa jokin aika sitten päätin ryhtyä kirjoittajakurssin innoittamana kirjoittamaan novellikokoelmaa,  ja sellainen nyt tuntuisi olevan syntymässäkin. Ainakin tekstejä on alkanut tulla kiitettävästi ulos. Ja onhan totta, että päässäni on jo ennestään monta tarinaa, jotka ovat vain odottaneet ulostuloa. Toivotaan, että tämä vauhti nyt jatkuu, nyt ainakin on innostunut olo.

Tyylini kirjoittaa on sellainen, että mielelläni sotken vakaviinkin asioihin huumoria ja tilannekomiikkaa. Tilannekomiikka on muutenkin se huumorin muoto, joka itseäni aina eriten naurattaa. En pyri nyt siis mihinkään turhaan dramaattisuuteen tai ylihenkevyyteen tätä novellikokoelmaa kirjoittaessani, vaan esitän asiat vähän nyrjähtäneessä valossa. Meinasin käyttää sanojen "aito ja humoristinen ote" vastakohdaksi sanaa tekotaiteellinen, mutta se on vaikea ja ennakkoluuloja ilmentävä käsite ja jonkun pateettisuus voi olla henkilölle itselleen täyttä totta.

Omasta luonteestani olen tehnyt sen huomion, että vielä muutama vuosi sitten olin hyvinkin ärhäkkä ja helposti vihastuva. Nyt on selvästi julistaja- ja piikittelijäluonteeni pehmentynyt hiukan, enkä pidä sitä lainkaan huonona suuntauksena. Kriittisyyttä en silti aio kadottaa kokonaan.