Unia

 

Unimaailma on kyllä erikoista. ja tosi usein unessa asiat tapahtuvat jotenkin tuskastuttavan hitaasti ja tahmeasti. Esimerkiksi liikkuminen jotenkin hidastuu silloin, kun pitäisi voida liikkua ripeästi. 

Viime yönä näin unta, että mentiin mieheni ja koiran kanssa kylään entiselle opiskelukaverilleni. Siis noin kolmenkymmenen vuoden takaiselle kaverille. Aika ajoin ollaan harvakseltaan pidetty yhteyttä, taisin ig:ssa viimeksi kommentoida jotain kuvaa, jossa hän oli näyttelijämiehensä avecina Linnanjuhlissa. Joskus oltiin aika läheisiäkin kavereita.

Tässä unessa mentiin siis taloon, jossa hän olevinaan asui. Talo oli ulkoapäin vanha kerrostalo, joka kuitenkin sijaitsi aivan merenlahden äärellä. Talossa oli isot, seinänkorkuiset ikkunat, ja olin aivan innoissani, kun ymmärsin, että tuulisella säällä se merivesi pärskyy ikkunoihin ja muutenkin luonto tulee ihanasti lähelle.

Jotenkin se kyläily sitten jatkui niin että tämä kaverini tuli vasta myöhemmin kotiin. Ja se tunnelma vaan jotenkin lässähti alkuhalailujen jälkeen. Tämä opiskelikaverini alkoi olohuoneessa pilkkomaan vihanneksia eikä halunnut, että häntä autetaan. Huoneessa oli monta pesuvadillista vihanneksia. 

Päätin että lähdetään ulos kävelylle miehen ja koiran kanssa. Ulkona käveli paljon ihmisiä, jotka olivat kovin puheliata ja ystävällisiä ja muistan miettineeni että kyllä tässäkin kaupungissa voisi sopeutua asumaan. Siihen se uni sitten päättyi.