SORISORISORI

 

Nykyään pyydetään koko ajan jotain anteeksi. Tätä tietenkin edellyttää se, että joku on pahoittanut mielensä. Viimeksi pahoitettiin mieli siitä, että lastenorkesteri Fröbelin palikat tai sen eräs jäsen oli venytellyt naamaansa. Sitä ennen Miss Suomi sai potkut, koska oli venyttänyt silmiään itämaiseksi tekeytyen. Tämän jälkeen pari perussuomalaista kansanedustajaa edustivat itseään ja venyttivät silmiään itämaisiksi tekeytyen. Eivät saaneet potkuja. Pyysivät anteeksi, koska muuten olisi tullut mainehaittaa lisää puolueelle.

Kun minä olin lapsi, me esitimme kiinalaista venyttäen silmiämme. Esitimme myös intiaaneja. Meillä saattoi olla sulka päässä ja väpytimme kättä suun edessä, kun suoritimme intiaanihuutoja. Koulun joulujuhlassa esitettiin usein Itämaan tietäjiä. Tällöin esitettiin mustaihoista siten, että kasvot oli töhritty mustalla kenkälankilla. Kaikenlaista esitettiin, eikä pieneen mieleenkään tullut, että se olisi ollut hyökkäys jotain kansanryhmää kohtaan. Anteeksi siis siitäkin.

Nyt aion hetken valittaa kaikesta siitä, mikä itseä ottaa päähän. On hyvä valittaa nyt kaikesta heti alkuvuodesta, niin ehkä loppuvuosi sujuu leppoisammissa merkeissä. Aloitetaanpas:

Minua ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka luulevat olevansa jossain taidossa parempia kuin muut, vaikkeivat ole. Esimerkiksi ärsyttää, että vaikkapa kuorossa on joku, joka on joskus opiskellut laulua ja kuvittelee, että se tarkoittaa automaattisesti sitä, että on jotenkin lahjakkaampi kuin ne, jotka eivät ole opiskelleet sitä laulua laulunopettajan johdolla. Ei tosiaan välttämättä ole. Jos maksat opettajalle, niin kyllähän hän opettaa, olit sitten kehityskelpoinen tai et. Voihan sitä mennä vaikka hiihtokouluun ja silti teloa koipensa laskettelumäessä, koska ei vaan osaa.  Todella lahjakkaiden ei tarvitse mainostaa osaamistaan, se huomataan kyllä muutenkin.   Anteeksi.

Minua ärsyttää myös itsekritiikin puute. Itseluottamus tarkoittaa sitä, että arvostat itseäsi ja hyväksyt myös mahdolliset puutteesi. Itseluottamus ei ole sitä, että kuvittelet itsesi toisenlaiseksi kuin olet. Olen hermostunut täysin tuttavaani, joka piti itseään upeana kaunottarena ja aivan vastustamattona treffikumppanina. Todellisuudessa hän oli ihan tavallinen,  peruskivannäköinen nainen, joka meikkasi suttuisesti ja toki ripsihuollossa käytiin säännöllisesti. Kaikki valokuvat hän otti itsestään lintuperspektiivistä ja kovasti muokaten ja häivyttäen. Hän jopa suuttui, kun jossain juhlissa joku otti yleiskuvia, jossa näytettiin  ihan omilta itseltämme ja vaati niitä poistettavaksi. Sinkkuaikoinaan hän aina bilettämässä ollessaan raahasi kotiinsa yöllä jonkun baarilöydön, joka yleensä oli varattu tai sitten vähän rikollinen maineeltaan. Ne suhteet jäivät aina yhdenyön suhteiksi, mutta hän otti tämän patjana olemisensa aina uutena sulkana hattuunsa. Kun hän lopulta löysi parisuhteen, hän harrasti alussa sitä, että kehuskeli tälle kumppanilleen sillä, kuinka monien kanssa on ns läpituttu. Se suhde meinasikin alussa kaatua juuri tuohon hölöttämiseen.       Anteeksi.

Nyt en oikeastaan jaksakaan ärsyyntyä enempää. No jos vielä vähän: Minua ärsyttää se, että radioon pääsee töihin juontajaksi ihmisiä, joiden ei mielestäni pitäisi siellä olla. Sekin on vähän outoa, että miksi sinne aika usein ajautuu joitain missejä, koska eihän se ulkonäkö ole siinä työssä tärkeää vaan ääni. Radio Novalla on juontajana Niina Backman. Hänessä ei varmaan ihmisenä ole mitään vikaa, mutta en vaan pysty kuuntelemaan. Hän puhuu koko ajan itsestään. "Niina tässä sun kanssa", "Soita mulle, Niinalle". Eikä pelkästään se oman nimen hokeminen, mutta voisihan niitä aiheita keksiä välillä jostain muusta kuin omasta elämästä. On kivaa, jos hän on mökkeilllyt ja saunonut tai ollut Loren kanssa jossain, mutta ihan oikeasti, se ei ole kiinnostavaa eikä se ole osaavaa radiotyötä. Hän voisi ottaa oppia vaikka Esko Eerikäisestä, jolla miellyttävän äänen lisäksi on myös kyky puhua mielenkiintoisista ja yleismaailmallisista asioita.                            Anteeksi.

No niin, kiitos ja anteeksi. Loppuvuosi sujunee itselläkin valoisammin. Ehkä. Ehkä ei.   Anteeksi.