Tohtori Höyhen

  Etelän reissu lähenee. Aamulla sovittelin mukaan otettavat bikinit ja uimapuvut ja hiukan kesävaatteitakin. Jotenkin se ahkera vaatteiden lajittelu ja vienti Konttiin sekä Vinted-myynti on selkeyttänyt vaatevalikoimaa. Toisaalta vieläkin on selvästi liikaa, koska on vaikea valita, mitkä valitsisi mukaan ja mitkä jäävät kotiin. Vielä on myös jäljellä pieni loppurutistus, ettei näyttäisi kauhean lihavalta lomakohteessa: tänä aamuna taas varsisellerismoothieta ja myös punajuurikeitto on tulilla. Joulun ja uuden vuoden syömiset ja  juomiset tuntuvat vielä kehossa, vaikka melko maltillinen olinkin. Jotenkin lomatamineita sovitellessa pääsee helpommin semmoiseen lomafiilikseen. Mitään erityistä aktiviteettia en ole varannut lomaviikkoon. Olen vähään tyytyväinen. Altaassa uimista ja löhöilyä, lukemista ja pientä kävelyä. Ja toki on kiva päästä valmiiseen pöytään. Ruokaa en lomalla laita. Ehkä joku retki olisi myös kiva. Katsotaan.

  Unimaailma on kyllä erikoista. ja tosi usein unessa asiat tapahtuvat jotenkin tuskastuttavan hitaasti ja tahmeasti. Esimerkiksi liikkuminen jotenkin hidastuu silloin, kun pitäisi voida liikkua ripeästi.  Viime yönä näin unta, että mentiin mieheni ja koiran kanssa kylään entiselle opiskelukaverilleni. Siis noin kolmenkymmenen vuoden takaiselle kaverille. Aika ajoin ollaan harvakseltaan pidetty yhteyttä, taisin ig:ssa viimeksi kommentoida jotain kuvaa, jossa hän oli näyttelijämiehensä avecina Linnanjuhlissa. Joskus oltiin aika läheisiäkin kavereita. Tässä unessa mentiin siis taloon, jossa hän olevinaan asui. Talo oli ulkoapäin vanha kerrostalo, joka kuitenkin sijaitsi aivan merenlahden äärellä. Talossa oli isot, seinänkorkuiset ikkunat, ja olin aivan innoissani, kun ymmärsin, että tuulisella säällä se merivesi pärskyy ikkunoihin ja muutenkin luonto tulee ihanasti lähelle. Jotenkin se kyläily sitten jatkui niin että tämä kaverini tuli vasta myöhemmin kotiin. Ja se tunnelma vaan...

  Nykyään pyydetään koko ajan jotain anteeksi. Tätä tietenkin edellyttää se, että joku on pahoittanut mielensä. Viimeksi pahoitettiin mieli siitä, että lastenorkesteri Fröbelin palikat tai sen eräs jäsen oli venytellyt naamaansa. Sitä ennen Miss Suomi sai potkut, koska oli venyttänyt silmiään itämaiseksi tekeytyen. Tämän jälkeen pari perussuomalaista kansanedustajaa edustivat itseään ja venyttivät silmiään itämaisiksi tekeytyen. Eivät saaneet potkuja. Pyysivät anteeksi, koska muuten olisi tullut mainehaittaa lisää puolueelle. Kun minä olin lapsi, me esitimme kiinalaista venyttäen silmiämme. Esitimme myös intiaaneja. Meillä saattoi olla sulka päässä ja väpytimme kättä suun edessä, kun suoritimme intiaanihuutoja. Koulun joulujuhlassa esitettiin usein Itämaan tietäjiä. Tällöin esitettiin mustaihoista siten, että kasvot oli töhritty mustalla kenkälankilla. Kaikenlaista esitettiin, eikä pieneen mieleenkään tullut, että se olisi ollut hyökkäys jotain kansanryhmää kohtaan. Anteeksi siis s...