Hyvä teksti

 

Eräänä iltana olin taas kirjoitusryhmässä, jossa käyn kerran viikossa. Tällä kertaa kirjoitimme tarinaa, jossa piti käyttää tiettyjä sanoja tai lyhyitä lauseita, joita oli poimittu muutama jokaisen kirjoittajan edellisviikon tekstistä. Tällä kertaa tuntui, että kirjoitin parhaan tekstini pitkään aikaan. Se teksti vaan rullasi ja syntyi helposti. Tarinani kertoi henkilöstä, joka oli matkalla teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin. Luulenpa, että äänikirja Anna-Liisa Härkösen elämänkerrasta inspiroi minua siinä tarinassa.

Me myös luemme satunnaisessa järjestyksessä tekstejämme muille kurssilaisille. Ryhmän ohjaaja valitsee ne satunnaisesti mutta kuitenkin niin, että jokainen lukee ainakin yhden tekstinsä. Tällä kierroksella en lukenut tätä nimenomaista, "onnistunutta" tekstiä vaan luin myöhemmin yhden toisen, joka ei ollut yhtä hyvä. Olisi kyllä tehnyt mieli lukea, mutten kehdannut ehdottaa.

Keskustelin erään toisen kurssilaisen kanssa siitä, mikä fiilis omasta itsestä on kulloinkin kirjoittajana. Molemmilla ihan samat tunnelmat: välillä tuntuu, että ei osaa rakentaa hyviä tekstejä ja on kirjoittajien b-luokkaa ja kaikki muut osaavat paremmin. Välillä taas tuntuu siltä, että on oikeastaan aika hyväkin kirjoittaja. Tämäkin kurssikaverini opettaa suomen kieltä yliopistolla. On helpotus huomata, että meillä kaikilla samat tunteet ja epävarmuudet eikä niitä alan asiantuntijoita mitenkään automaattisesti ole, vaikka helposti niin tulee ajateltua.