Kolmas äiti

 

Minulla on ollut elämäni aikana kaksi äitiä. Oli äiti A, joka synnytti minut, ja äiti B, joka kasvatti minut. Sekä A että B ovat jo molemmat kuolleet. Joskus sitä kaipaa vieläkin jonkinlaista yhteyttä, että olisi vielä se äiti C, kenen kanssa jutella asioista. 

Sitten on joitain henkilöitä, joista ajattelee, että olisipa hän äitini. Eräs ex-anoppini oli sellainen. Hän oli teräväpäinen ja luova persoona. Todella kiinnostunut elämästä eikä liiaksi urautunut. Sellainen ihminen, jonka seurassa koki voimaantuvansa.

En kauheasti pitänyt äiti A:sta, joka minut siis synnytti. Tapasin häntä kyllä aikuisena, kun aloin etsiä juuriani. Se, että minulle oli käynyt hyvin ja hän sai tietää sen, oli hänelle varmasti terapeuttista. Minulle se oli hyvin ristiriitaista. Alussa oli uudelleen toisensa löytäneiden äidin ja tyttären kuherruskuukausi. Se kesti muutaman vuoden. Näin hänessä vain hyviä asioita. Olinhan itsekin vasta aikuisuuden kynnyksellä. 

Pikkuhiljaa ärsyynnyin monesta asiasta. Hänen oudosta tyylistään esiintyä uhrina monessa asiassa ja tavastaan kaunistella asioita. Hänhän ei ollut millään tavalla esim alkoholiriippuvainen, eikä se ollut syy siihenkään, miksi hän luopui minusta ollessani vauva. Hän oli varmaan henkisesti aika loppu tuolloin. Mutta hän tuntui olevan aika riippuvainen esimerkiksi miesten ihailusta ja kyllä hän myöskin käytti miehiä hyväkseen ihan taloudellisestikin.

Ihmisistä puhuessaan hän kertoi ensin ammatin, sitten vasta nimen. Hän halusi myös, että häntä kehutaan usein. Vaikkapa nuorekkaaksi ja kauniiksi. Kun minä kamppailin aknen kanssa, hän muisti kertoa että hänellä on ollut aina hyvä iho. Jos hän sai osakseen negatiivista arvostelua, hän musertui aina täysin. Hän myös tunki nenänsä asioihin, jotka ei hänelle kuuluneet ja availi jopa kirjeitä, joita ei hänelle oltu tarkoitettu. No , hän oli mikä oli. Teimme kyllä kuolinvuoteella jonkinlaisen rauhan.

Äitini B oli hyvä äiti. Hän oli oman aikansa kasvatti, joka teki hänestä aika ankarankin. Hän kyllä teki parhaansa minun vuokseni. En tiedä, rakastiko hän minua yhtä paljon kuin mitä olisi rakastanut biologista lastaan, jos olisi sellaisen saanut. Joskus mietin, että olin ehkä hänelle vähän pettymys. Olin kuitenkin aika ongelmallinen tapaus, varsinkin murrosiässä. Toisaalta tällaisia asioita on aika turha märehtiä liikaa.

Mutta tosiaan; joskus sitä tosiaan itseään parikymmentä vuotta vanhempien naisten seurassa miettii, että olisipa äiti C. Kolmas äiti, joka olisi elossa ja jolta saisi tukea, tsemppiä ja hyväksyntää ja voisi tehdä kivoja naisten juttuja, joissa olisi mukana viisaus ja elämänkokemus.