Tohtori Höyhen

  Näin viime yönä unta, että olin kävellyt päin punaisia suojatiellä. Sen oli joku nähnyt ja peräti kuvannutkin, ja minusta ja tekemästäni rikkeestä oli tehty lehtijuttu. Silti kysyttäessä valehtelin, että tällaista ei ole tapahtunut ja muistan, että jotenkin tunsin kauheaa häpeää ja huonommuutta.  Nyt tempaisin sitten keittiöpsykologian kehiin ja tein seuraavan diagnoosin: minulla on kaikesta uhoamisestani huolimatta jonkinlainen tarve tehdä oikein ja kuulua joukkoon. Jotenkin ihan liikaa käytän tarmoa ja energiaa sen asian pohtimiseen, että mitä minusta ajatellaan ja arvostellaanko tietämättäni rajustikin.  Tästä tulikin mieleeni tapahtuma, jolloin olin lapsi, ehkä jotain alle 10 vuotias. Olin koulussa. Meillä oli käsitöitä ja tehtävänä oli tehdä pehmoeläin, ehkä hevonen, sellaisesta keinonahasta, jonka toinen puoli oli sileä ja toinen puoli oli nurjapuoli. Kaavan mukaan siis piti leikata 2 kappaletta siitä keinonahasta. Leikkasin vahingossa niin, että pehmoeläimen toin...

  Katsoin tällaista sarjaa kuin Deittaavat daamit, 2.tuotantokausi, jossa 4 naista, ikähaarukassa 62-74 v, deittailevat miehiä kumppaninetsimistarkoituksessa. Osa näistä naisista on leskiä, osa eronneita. Oli aika virkistävää seurata sitä, miten itsevarmoina ja huolettomina he tapailivat näitä miehiä. Ja kaikilla taisi olla samansuuntaiset ajatukset siitä, että juttukaveri ja ystävä olisi mukava asia ja kukaan ei ollut halukas muuttamaan kenenkään kanssa saman katon alle.  Se ero on nuorissa ja vanhoissa: nuorena usealla lähes pakonomainen tarve perustaa perhe ja kotipesä, kun taas vanhempana osaa arvostaa omaa aikaa ja yksityisyyttäkin. Ja olisihan se yhteenmuutto vanhana melkoinen riskikin. Ehkä. Kuvioissa pyörisi kummankin sukulaisia ja saattaa tulla jo pelkästään siitä kiistaa. Ja jos itse ollut kauemmin yksin, on jo ehkä omat piintyneet tavat, joita ei mielellään muuta toisen ihmisen vuoksi. Ja jos jokin seurustelusuhteessa menisi pieleen, niin helpointa on silloin kun ku...

  Koska olen elänyt aika monella vuosikymmenellä, niin on väkisinkin kertynyt perspektiiviä, jolla katselen maailman menoa. Maailma on muuttunut minunkin elinaikanani paljon. Toisaalta ihmisten sotaisuus ja riitelynhalu ei ole muuttunut ja maailmanpolitiikassa vanhat ihmiset (minuakin vanhemmat) tekevät elämänsä loppuvuosien ratkaisuja koskien koko maailmaa ja se vallanhalu ei ole häipynyt mihinkään, vaikka seuraava askel itsellä olisikin haudan syvyyksiin.   Nyt en jaksa kirjoittaa sodasta. Kirjoitan vaikuttajista. Katsoin eilen Sointu Borgin luotsaamaa ohjelmaa, nimi taisi olla Tyrkyt. Toinen tuotantokausi. Tässä ohjelmassa hän koutsaa sosiaalisesta mediasta tuttuja ammattivaikuttajia. Palkintona on "mullistava managerointisopimus". Kilpailijoina on nuoria ihmisiä, jotka tekevät aktiivisesti somejulkaisuja. On maskeeraajaa, muusikkoa, kehorauhan puolesta puhuja, paraurheilija jne. Tykkään Sointu Borgin persoonasta, vaikka tämä ohjelma on melko heppoinen enkä varmasti ol...

  Tämä blogini ei ole mitenkään kaupallinen enkä myöskään saa miltän sponsoreilta ilmaisia tuotteita, joita mainostaisin, koska ei ole sponsoreita. Laitoin nyt ihan omasta halustani kuvan eräästä tuotteesta. Tämä on siis KSM66- niminen valmiste stressin hallintan.  Tämä on ashwagandhaa sisältävä valmiste. Joka on vähän niinkuin Intian ginseng. Toimii kyllä itselläni hyvin. Olen syönyt tätä aikaisemminkin kokeiluluontoisesti. Silloinkin nukuin paremmin ja olin jotenkin paljon onnellisempi. Ja nytkin ihan samat tuntemukset. En heräile öisin ja sitten tulee sellaisia onnellisuudenpuuskia. Suosittelen.

  Eräänä iltana olin taas kirjoitusryhmässä, jossa käyn kerran viikossa. Tällä kertaa kirjoitimme tarinaa, jossa piti käyttää tiettyjä sanoja tai lyhyitä lauseita, joita oli poimittu muutama jokaisen kirjoittajan edellisviikon tekstistä. Tällä kertaa tuntui, että kirjoitin parhaan tekstini pitkään aikaan. Se teksti vaan rullasi ja syntyi helposti. Tarinani kertoi henkilöstä, joka oli matkalla teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin. Luulenpa, että äänikirja Anna-Liisa Härkösen elämänkerrasta inspiroi minua siinä tarinassa. Me myös luemme satunnaisessa järjestyksessä tekstejämme muille kurssilaisille. Ryhmän ohjaaja valitsee ne satunnaisesti mutta kuitenkin niin, että jokainen lukee ainakin yhden tekstinsä. Tällä kierroksella en lukenut tätä nimenomaista, "onnistunutta" tekstiä vaan luin myöhemmin yhden toisen, joka ei ollut yhtä hyvä. Olisi kyllä tehnyt mieli lukea, mutten kehdannut ehdottaa. Keskustelin erään toisen kurssilaisen kanssa siitä, mikä fiilis omasta itsestä on kulloi...

  Olen tosiaan viime päivinä kuunnellut Anna-Leena Härkösen muistelmia (Taskupainos). Hassua kyllä olen löytänyt aika paljon omiakin luonteenpiirteitäni (jäätyminen, lukkoon meneminen, vahva oikeudentunto, epävarmuus ja rikkinäisyys).  Minulle Härkönen, sen lisäksi että on suosikkikirjailijani, näyttäytynyt aina kauniina, itsevarmana ja huippulahjakkaana henkilönä. Siksi oli yllätys lukea siitä, miten hajallaan, rikki ja ulkopuolinen hän on elämässään välillä ollut. Täynnä epävarmuutta. Se ei ole kyllä näkynyt mitenkään hänen julkisissa esiintymisissään. Itselläni on aika usein kokemus siitä, että olen ulkopuolinen. Jotenkin en aina vaan osaa olla niinkuin pitäisi. Varsinkin nuorena se oli vaikeaa. Minua oli tietysti pidetty jonkin verran pumpulissa adoptiovanhempieni toimesta. Tässä perheessä ei myöskään ollut muita lapsia, joten kaikki sosiaaliset taitoni olivat melko surkeita. Sen huomasi varsinkin silloin, kun aloitin koulun. Olin yliherkkä, loukkaannuin kaikesta ja toisaa...

 Miespuolisen sukulaiseni täytyy aika ajoin päästä vänkäämään kanssani milloin mistäkin. Ilmeisesti hän ei kotonaan saa vastakaikua mölinöilleen, joten minä olen sitten se varaventtiili, josta aina saa ärhäkän riitelykumppanin.  Viimeksi tämä sukulainen jatkoi kiistaa siitä, että ovatko ns pohjoisen ihmiset avoimempia ja mukavampia kuin etelässä asuvat. Olin sitä mieltä, että joka paikassa on mukavia ja ei-niin-mukavia ihmisiä. Perustelin mielipidettäni sillä, että olen asunut usealla paikkakunnalla eri puolilla suomea ja myös sekavien perhesuhteitteni vuoksi minulla on kokemusta eri puolilta Suomea olevien ihmisten luonteista. Lisäksi ihmiset ovat muuttaneet ristiin rastiin työn, ihmisuhteiden, opiskelun tai muun syyn vuoksi, että aikalailla sekoittuneet eri alueiden edustajat. Omat geenini johtavat  alunperin Pohjois-Pohjanmaalle. Tämä miespuolinen vänkääjä-sukulaiseni asuu Meri-Lapissa. Itselläni hiukan se mielipide että se pohjoisen "avoimuus" ei aina ole pelkästään h...

 Monenmoista tullut taas mietittyä. Olen ottanut käyttöön uuden puhelimen ja nyt mietin että ottaisinko käyttöön I Phonessa olevan lompakon ja laitaisin sinne maksuvälineet. Ei tarvitsisi muistaa raahata mukana fyysisiä kortteja vaan vilauttaisi vain maksupäätteelle puhelinta. Tässä uudessa minulla on nyt käytössä kasvojentunnistuskin. Samaan aikaan mietin että ihminen on saanut itsensä todella riippuvaiseksi sähköstä. Ovissakin sähkölukot ja oikeastaan melkein kaikkiin toimintoihimme liittyy jollain tavalla sähkö. Ja kaikkihan on hyvin niin kauan kuin sitä sähköä on. Ja toisaalta kaikki pysähtyy kuin seinään, jos sähköön tulee katkos. Mitäs sitten tehdään? Aasinsiltana äskeiseen olen miettinyt myös sitä, että joskus muinoin (ei niin kauan sitten) ihmiset elivät ehkä niukasti, mutta aika omavaraisesti. Oli kasvimaa, perunapelto, marjapensaita jne. Saattoi olla kanoja ja jopa lehmäkin. Sitten alkoi teollistuminen ja ihmiset siirtyivät maalta kaupunkiin ja sulloutuivat kerrostaloasun...