Tohtori Höyhen

  "In memoriam" on latinaa, ja tarkoittaa samaa kuin "muistoa kunnioittaen", "muistolle". Luin tässä joku aika sitten eräästä paikallislehdestä muistokirjoituksen. Kohteena oli entisen asuinpaikkakuntani opettaja. Kirjoittaja oli hänen tyttärensä. Tämä opettaja ei muistaakseni koskaan opettanut minua, mutta muistan kyllä hänen olemuksensa ja sen, miten väkivaltaisesti hän esimerkiksi retuutti kahta poikaa eräällä välitunnilla 70-luvun alkupuolella silloisessa kansakoulussa (nykyinen ala-aste/alakoulu).  Tytär oli maalaillut hänestä hyvin erilaisen kuvan kirjoituksessaan. Voisi jopa sanoa että ylistävän. Toki sellaisia muistokirjoituksia nyt ei yleensä kai julkaistakaan, jossa vainajasta pelkkää huonoa sanottavaa. Tämä kirjoitus pisti pohtimaan ihan yleisestikin sitä, miten erilaisia meidän muistomme ihmisistä ovat. Plus että julkisuuskuva on useimmiten ihan muuta kuin se, mitä yksityiselämässä tapahtuu. Kaikenlaisiin muistoihin ja muistelmiin ei juurikaan ...

  On vähän sellainen nuutunut olo ja mieli halajaa jotain uutta piristystä elämään. Kirjoitanpa nyt toivelistan asioista, joita haluan (eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä): - Haluaisin asua jonkin aikaa Helsingissä. Nimenomaan siinä vanhassa osassa Helsinkiä, eli vanhassa arvotalossa, jossa korkeat huoneet ja leveät ikkunalaudat. Haluaisin, että minulla olisi siellä kaupunkioppaana henkilö, joka tuntee kaupungin kuin omat taskunsa, ja kulkee kanssani kaikki mielenkiintoiset ja nostalgiset paikat ja lopulta minäkin tuntisin kaupungin kuin omat taskuni. - Sama juttu kuin edellä, mutta kaupungiksi vaihtuisi Pariisi. Eli pähkinänkuoressa: olen kyllästynyt tekemääm asioita yksin. Minulla ei tosiaankaan ole 11 kpl ystäviä, joita tutkimuksen mukaan muka keskimääräisesti suomalaisella. Tuttavia voi olla paljon ihmisellä, mutta henkiystäviä ja yhteisiä kiinnostuksen jakajia ei taatusti kovin montaa. - Sitten haluaisin ajautua siihen flow-tilaan, että lopultakin toteuttaisin sen, jota o...